Kun lehdissä on yhä vähemmän tilaa käsitellä uusia kotimaisia kirjoja ja julkaistujen nimikkeiden määrä tuntuu kasvavan vuodesta toiseen, ovat kirjabloggaajat entistä tärkeämpiä sen kannalta, että painokoneista tupsahtanut kirja saa lukijoita.
Sellaisenkin yleistyksen voi esittää, että kirjabloggaajat ovat lähempänä ns. suuren yleisön makua kuin koulutetut ammattikriitikot, jotka arvioivat uutuuksia eri näkökulmasta ja erilaisin painotuksin kuin ns. vapaa lukija, joka lukee omaksi ilokseen ja voi vapaammin valita luettavaksi nimenomaan oman makunsa mukaisia teoksia. Kullakin kirjalla kuitenkin on oma kohdeyleisönsä, ja joskus voi käydä niinkin, etteivät kriitikko ja kirja puhu aivan samaa kieltä.
Lisäksi kirjabloggaajilla on enemmän tilaa ilmaista ajatuksiaan kirjasta kuin kriitikoilla, joiden ilmaisua rajoittaa tiukka maksimimerkkimäärä.
Monissa tapauksissa kirjabloggaaja sitä paitsi voi samanaikaisesti kirjoittaa lehtiin ns. virallisia kritiikkejä tai olla kaikin tavoin täysin pätevä kriitikko, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Lehdissä nähdään toisinaan melkoisen sutaistuja kritiikkejä ja blogeissa toisaalta analyyttisen oivaltavia tekstejä, joten raja virallisen ja epävirallisen kritiikin välillä on vähintäänkin häilyvä.
Siispä on aiheellista tunnustaa kirjablogien merkitys suomalaisen kirjallisuuden ja erityisesti yksittäisen kirjan elinkaaren kannalta. Tällä sivulla julkaistaan kuluttajavalistuksen hengessä otteita kirjablogeista, joissa on käsitelty romaania Harjukaupungin salakäytävät. Esillä ovat tietysti myös linkit itse blogeihin, jotka todellakin ovat tutustumisen arvoisia.
_____
“- – kirja oli huikea. Minun oli siis tarkoitus kunnioittaa kirjailijan näkemää vaivaa siten, että olisin hotkimatta sanoja ja lukisin hitaasti, arvostaen ja harkiten. Mutta mitä pidemmälle etenin, sitä ahneemmaksi tulin. Pidin siitäkin, että kirjassa oli hienoinen eroottinen vire, mitä en ole aikaisemmin Jääskeläisen tuotannossa todennut. ( – - ) Olipa taustalla mitä tahansa (ja kenties ei juuri mitään), kirja on sanalla sanoen loistava. Ja kirsikkana koko komeuden päällä kaksi vaihtoehtoista loppuratkaisua, joista omassa painoksessani oli blanc, josta myös pidin itse enemmän. Ihana, juovuttava, voimaannuttava, inspiroiva, väkevä, fantastinen kirja.”
_____
“Kirjaan tarttuessani en kuitenkaan tajunnut, millaisen huikaisevan lukukokemuksen se minulle suo. Olenkin vielä niin salakäytävien ja merkityksellisyys- eli M-hiukkasten lumoissa, että paluu todellisuuteen tuntuu suorastaan julmalta. Kirja on kuin ensimmäinen ajo uudella vuoristoradalla. Juuri kun luulet tietäväsi, minne seuraava mutka kaartuu, se tempaaiseenkin sinut suoraan ylös, tai alas… ( – - ) Jääskeläinen taitaa niin ällistyttävällä, suorastaan hengästyttävällä tavalla tarinan monisävyisen kertomisen, että se vetää lukijana välillä melkein sanattomaksi ja välillä saa huudahtamaan ääneen ihastuksesta ja se on mielestäni paljon kirjalta se. Harjukaupungin salakäytävät on yhtä aikaa niin kaupunkikuvaus, eri henkilöiden kehitystarina, tilinteko menneisyyteen kuin jännitysnäytelmäkin. Samaan aikaan sisäinen elokuvaminäsi kenties nostaa jo päätään ja on valmiina omille seikkailuilleen sinun elämässäsi.”
_____
“Harjukaupungin salakäytävät on älykäs ja hauska kirja. Sen taustalla ja sisällä on toinen kirja, Kerttu Karan kuvitteellinen Elokuvallinen elämänopas (voi kun se olisi oikeasti olemassa, se kuulostaa niin mainiolta!)”
“Koska lukeminen on vaarallista ja se voi saada ihmisen elämään mielikuvitusmaailmoissa, palaan vielä Harjukaupungin salakäytäviin. Kuitenkin ihan ensin sanon, että minulla on taipumusta tähän. ( – - ) Tykkäsin ihan hirveän paljon siitä kuvitteellisesta elämänoppaasta, johon Harjukaupungin salakäytävissä koko ajan viitataan. Perusajatus on se, että kuka tahansa voi tehdä elämästään elokuvallista, siis jollain tavalla elämää suurempaa, kauniimpaa ja värikkäämpää, kun vain aika ja paikka on oikea ja mielentila sopivan virittynyt. Ja nyt tunnustan: olen tehnyt tätä kyllä koko ikäni.”
_____
“Jääskeläinen ei ole rakentanut tarinaan ainoastaan yhtä tai kahta väylää Ollin tapaisen romantikon eskapismille. Jyväskylän fyysisen kaupunkikuvauksen lisäksi romaanin maailma aukeaa Olli Suomisen uniin, nostalgisiin ja kipeisiinkin nuoruuden muisteloihin, Facebookin sosiaaliseen mediaan, elokuviin ja maagisiin paikkoihin. Ja toisaalta kaikki nämä tasot heijastuvat takaisin Ollin elämään, vaikuttavat häneen ja hänen tapaansa nähdä, tuntea, ajatella. – Maagiset paikat ja niihin lukeutuvat Jyväskylän salakäytävät ovat romaanin kiehtovinta osuutta, mutta suotakoon mahdollisen lukijan kokea itse yllätyksellisyyden riemut, kun maaginen tunkeutuu realismiin ja kutsuu seikkailuun. Elokuvien roolia ja erityisesti romaanissa esiteltyä Elokuvallista elämänopasta sitä vastoin voi tarkastella turvallisesti, ”spoilaamatta”.”
_____
“Olin aivan innoissani Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -teoksesta, joten odotukset uusimmalle olivat huipussa. Tässä romaanissa on paljon samaa kuin edeltäjässään, esimerkiksi mystinen ilmapiiri, jotenkin vinksallaan oleva todellisuus ja lapsuuden muistelot. Toisaalta tarina on aivan erilainen. Tässä keskitytään rakkauteen ja teos pyörii tiiviisti ihmissuhteiden ympärillä. Facebook on nostettu miltei henkilöhahmoksi ja se on tiivis osa tarinaa. Jyväskylästä tehdään teoksessa mielenkiintoinen ja mystinen paikka. Myös elokuvaelämänopas näyttelee osaansa tässä draamassa. Kuulostaako sekasopalta?
Kokonaisuus on kuitenkin hallittu ja alkupettymyksen jälkeen aloin kirjasta jopa pitämään. Ei mikään Lumikon kaltainen lukuelämys, mutta erilainen kirja tämä selkeästi on. Positiivisella tavalla.”
_____
“Kirjablogaaja aloittaa seuraavana päiväna ”Harjukaupungin salakäytävien” lukemisen. Käsissä on epäilemättä koko kirjavuoden erikoisin teos. Jääskeläinen johdattaa lukijansa maagisen realismin Jyväskylään, jossa salakäytävät, M-hiukkaset ja elokuvallisuus tuntuvat yhtä normaaleille käsitteille kuin kaupungin keskellä sijaitseva Harjuksi kutsuttu kukkulakin. Jääskeläinen on tehnyt sen, johon Sallinen ei uskonut taipuvansa: epäluonnolliset ilmiöt alkavat tuntua luonnollisimmille kuin käsinkosketeltava reaalimaailma.
Ja mitä kirjan erikoiseen kaksoisloppuun tulee. Samalla tavalla kuin teoksen teemat, motiivit ja hahmotkin kulkevat monenlaisia reittejä, on juonellakin kaksi suuntaa. Sallisen painetussa versiossa oli se surullisempi. Netistä löytyi iloisempi. Vai kumpi todella olikaan onnellisempi loppu, Blanc vai Rouge?”
(BlogCity, Karoliina Sallinen)
_____
“Sain viime yönä luettua Pasi Ilmari Jääskeläisen uutuuskirjan Harjukaupungin salakäytävät. Kirjasta kertoo paljon se, että jossain vaiheessa iltaa päätin lukea sen loppuun asti, vaikka tiesinkin maksavani valvomisesta seuraavana päivänä. Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, ettei niitä voi laskea kädestään. Tämä kirja veti sitä syvemmälle, mitä pidemmälle sitä luki. Jossain vaiheessa huomasin myös kamppailevani siitä, ahmiako kirja välittömästi loppuun vai lukeako sitä maistellen ja rauhassa. ( – - ) Täytyy vielä loppuun toistaa itseään ja sanoa, että kirja oli todella vaikuttava, niin kaunis ja julma samaan aikaan.”
_____
“Jääskeläinen hallitsee homman; lukija menee automaattisesti mukaan tarinaan, ihmettelee vain, kun jalat eivät enää otakaan maahan. Eikä aina edes tiedä, pitäisikö olla naama peruslukemilla vai nauraa. Ja lukija nielaisee kaiken. Todellisuuden ja fantasian raja ylitetään pehmeästi, ehkä koko elämä on unta. Jääskeläinen pitää lukijaa yhtä tiukasti niskasta kiinni kuin Stephen King. Ote pitää.”
_____
“Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanit ovat riemastuttavia. Kaikki kunnia kustannustoimittajien avulla hiotuille viimeisen päälle harkituille taide-eepoksille, mutta vähän kylmäksi ne jättävät tällaiseen vapaalentoon verrattuna. ( – - ) Harjukaupungin salakäytävät vangitsee lukemaan yhtä varmasti kuin lupa kurkistella ystävän salaista päiväkirjaa tai mahdollisuus nähdä rakkaimman vihamiehen ajatuksiin jossain sopivan kiperässä tilanteessa.
_____
“Tunnelma on hyvin maaginen, omituinen, unenomainen, oikeastaan todella davidlynchmainen, kiitos lukuisten lapsuuteen vievien takaumien ja Ollin mielikuvitusrikkaiden unijaksojen. Jääskeläinen vetää vääjäämättömästi lukijansa kylmään, kosteaan ja mullanmakuiseen salakäytävään, johon tekisi mieli unohtua kuuntelemaan merenneitojen laulua, mutta etäisesti tajuaa, että on vain jatkettava ryömimistä, mikäli haluaa takaisin pinnalle. Jääskeläinen tekee taidetta sateenvarjoista ja välineistää Facebookin hienosti trillerille.”
_____
Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on unta, unelmaa ja surrealismia! Kirjailija Jääskeläisen ote ei herpoa hetkeksikään. Minä olen petona suomalaisten mieskirjailijoiden perässä, sillä jälkeen Waltarin ei ole montaakaan tullut, joka minulta armon saa, paitsi runoilijat, mutta Pasi Ilmari saa aikaan aivan uudet tuulet. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu ennen. Tästä ei ole kirjoitettu ennen näin. Dialogin kanssa ei tarvitse myötähävetä, kuten liian usein on laita suomalaisherrojen kirjojen kanssa ja vaikka tarinaa viedään kahdessa aikajaksossa, niin miten lempeästi ja soljuen se käykään, kuin nuoltaisiin Harjun rapuilla samaa valuvaa jäätelöä ja pehmeät huulet kohtaisiva eli kirja on kuin rakastelun esileikkiä. Eikä mikään pääty esileikkiin, vaan mukaan tulevat monimuotoiset huipentumat niin erotiikan kuin ihan tarinankin myötä. Suuri yllätys on luvassa ja kaikkea säestävät alati Olli Suomisen sateenvarjojen humahdukset, jotka ovat niin suloisia…
_____
“Tuossa jo muutaman luvun jälkeen ihastelin kirjailijan nokkelaa kekseliäisyyttä, hykertelin kirjan punaisesta langasta. Ihana oivallus.
Tuttuuden tunnetta minun ikäiselleni toi maininnat vanhoista elokuvista ja lauluista. Nauratti, kun Olli Suominen liittyi vahingossa elokuvakerhoon. 
Kustantajan ja kirkkovaltuutetun Olli Suomisen tarina vei niin mukanaan, että taatakin joutui tänään tyytymään purkkihernekeittoon. En malttanut laskea kirjaa kädestäni. Jyväskylä kaupunkina on minulle outo, mutta hyvin pysyin kyydissä mukana.”
_____
“Jääskeläinen hallitsee tämän maagisen realismin – tai miksi tyylilajia nyt kutsutaankaan – hyvin. Mutta aivan kuin esikoisromaanissa Lumikko ja yhdeksän muuta, niihin kipeimpiin arvoituksiin löytyi tästä maailmasta oleva, yllättävä ratkaisu. Ja kuten Lumikossa, tässäkin kirjassa suurimmaksi magiaksi osoittautuu lapsuus. Lapsen voimakas, intensiivinen kokemusmaailma, lapsen logiikka joka eroaa suuresti aikuisen järkeilyistä, lapsuuden hidas taaksejääminen kun ihminen kasvaa nuoruuden kautta aikuiseksi.
Tässä kirjassa on muitakin tasoja ja tulkintamahdollisuuksia vaikka miten monta vielä lisää, mutta merkitysten paljous ei missään nimessä tee kirjasta raskaslukuista. Jääskeläinen kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Mikä parasta, tämän kirjan parissa lukija saa kokea löytämisen iloa.”
_____
“Harjukaupungin salakäytävissä kerronnallisuus on kohdillaan. Tarina ja Jääskeläisen kieli kantavat. Teksti soljuu kuin elokuva pitäen lukijansa otteessaan. Kun ulkona sataa, tuntee lukija In the mood for lovesta tutun romanttisen surumielisyyden. Kun Kerttu ja Olli kohtaavat Harjun portailla mansikkajäätelön merkeissä, avautuu lukijan eteen Jyväskylän rinnalle (simultaanisesti) Varkaiden paratiisin Monaco. Elokuvahistorian tuntemus auttaa kirjan lukemisessa, mutta vahva kertomus nousee kuitenkin päärooliin. Jääskeläinen kuljettaa tarinaansa niin hyvin, että yleensä melko analyyttisena lukijana elin Tourulan viisikon, Kertun sekä Ainonkin mukana ajankulun unohtaen. Niin sen pitää ollakin, sillä unen, toden ja muistojen rajapinnoilla ei kellolla ja kalenterilla ole väliä. Harjukaupungin salakäytävät on maagista realismia parhaimmillaan ja sellaisena melko harvinainen kotimainen kirja.”
_____
“Jääskeläisen teos hurmasi niin, että oli pakko palata ihan konkreettisestikin omiin lapsuuden maisemiin. Nyt ymmärrän, miksi lapsuus tuntui niin kiehtovalta, olenhan elänyt tietämättäni kovin maagisessa ympäristössä!
Jääskeläisen tyyli kirjoittaa on aivan omaa luokkaansa. Aluksi lyhyet lauseet ja varsin banaalit ja yksityiskohtaiset huomiot ympäristöstä hämmästyttivät, mutta vain aluksi. Pian huomasin olevani jossain aivan muualla maagisissa sfääreissä. Kukaan muu ei pysty kirjoittamaan tällaisia tarinoita.
Huikaisevan hieno ja ainutkertainen lukukokemus!”
_____
Tänään sitten luin kirjan loppuun.Mikä järisyttävä lukukokemus; kirjaa ei malttanut laskea käsistään! Se oli aina mukanani laukussa, ja monet bussimatkat sujuivatkin kirjan seurassa, täysin siihen uppoutuneena. Kerran menin jopa yhden pysäkin ohikin, ennenkuin huomasin,että olin jo päässyt perille, mutta Olli Suomisen elämä vei niin mennessään, etten edes huomannut asiaa.
_____
Eiköhän tekstistäni ole tullut jo selville, että pidin tästä kirjasta todella paljon! Jääskeläisen kieli on todella sulavaa ja kirjan tapahtumat ja juoni pitivät minut tiukasti otteessaan ihan ensisivuilta lähtien. En tiedä voiko kirjan luokitella maagisen realismin sarjaan, mutta jos voi, minusta on tämän kirjan myötä vihdoin tullut maagisen realismin suuri fani! Harjukaupungin salakäytävät ei ole ihan perinteinen kotimainen kirja, pidän juuri siitä, että se erottuu muista (viime vuonna ilmestyneistä) kirjoista todella upeasti edukseen.
_____
Tämä teos vaatisi hiukan toipumisaikaa, mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa sellaiseen. Ei tästä muuta voi loppukaneetiksi sanoa, kuin että yksi vaikuttavimmista kirjoista, mitä olen lukenut.
_____
Kirja piti loistavasti otteessaan ja sen luki innolla. Kirjan tapahtumat sijoittuivat minulle puolituttuun, hippimäisen humanistiseen Jyväskylään joka toi omaa, piristävästi poikkeavaa väriään tarinaan (Välivalitus: Miksi melkein kaikki suomalaiset kirjat sijoittuvat Helsinkiin?). Kirjasta löytyy paljon kehuttavaa, mutta erityisesti pidin Jääskeläisen vaivannäöstä Elokuvallisen elämäntapaoppaan katkelmien kohdalla ja koko juonen kehittelyssä.
_____
Halusin lukea tämän kirjan ihan uteliaisuussyistä, kun tästä on niin paljon kohistu. Nyt kirjan luettuani ymmärrän yhtä hyvin niitä jotka rakastuivat kirjaan, kuin myös niitä jotka eivät tästä pitäneet. Kirja on hienosti kirjoitettu, erilainen, jännittävä, humoristinen ja traaginen – siis kaikki hyvän kirjan ainekset. Juoni oli paikoin turhan mahtipontinen, samoin henkilöt jotka olivat enemmän cinemaattisia hahmoja kuin aitoja, eläviä ihmisiä.
(Tarinauttisen hämärän hetket)
_____
Harjukaupungin salakäytävät toi mieleeni vahvasti mieleen Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Samankaltaista maagista realismia on Harjukaupungin salakäytävissä. Lukijana vajoaa kummalliseen tilaan, jossa kirjan maailma kurottuu kansien ulkopuolelle ja on vaikea olla lukematta, hengittämättä tarinailmaa sisäänsä. Mykistyneenä, hämmentyneenä on seurattava käytävien ja tarinalankojen kietoutumista, eikä näistä käytävistä voi puhua paljastamatta liikaa.
_____
Sain jokin aika sitten käsiini tämän valtavan määrän blogisuitsutuksia keränneen kirjan, Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Sain kirjan juuri päätökseen ja pääni on aika pyörällä. Olen myös hämmentynyt, sillä en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta yritetään. Heti alkuun voin sanoa, että minä pidin kirjasta.
_____
Yksi syy, miksi rakastin Harjukaupungin salakäytäviä niin paljon on se, että Jääskeläisen kirjoitustyyli toi mieleeni tähänastisen elämäni suurimman kirjailijarakkauden, Jonathan Carrollin. Molempien hienovaraisessa ja silti suorasukaisessa kielessä on jotain taianomaista. Kumpikin kirjailija on myös saanut minut suuttumaan, rakastumaan, suremaan ja jäämään täysin tarinan lumoihin.
_____
Unet. Elokuvat. Lapsuusmuistot. Jääskeläisen mielikuvituksella varustetun kirjailijan käsissä niistä kehkeytyy yllättävä, jopa pelottava tarina, josta ei noin vain irrottauduta. Tulkinta riippuu pitkälti lukijasta itsestään. Yksi lukee keski-ikäisen miehen kehityskertomusta, toiselle Harjukaupungin salakäytävät on kohtalokas rakkausromaani. Kolmannelle tärkeintä saattaa olla paluu lapsuuteen, menneisyydessä tehtyjen virheiden katuminen ja traumoista puhdistautuminen. Joku voi omaksua puhtaasti eskapistisen lähestymistavan vastapainoksi omalle jatkumohakuisuudelleen. Silkkaa suoraviivaista seikkailua etsivä joutuu kyllä pettymään. Mitä tahansa lukija tekstistä päällimmäiseksi nostaakaan, näin monipuolista romaania ei kannattaisi tyytyä lukemaan turhan yksioikoisesti. Jos sieltä nokkii vain mielestään makoisimmat palat, tulee samalla hukanneeksi ison osan kokonaisuuden synnyttämää elämystä.
_____
Silleen!
On miehen kirjaa totisesti luettu, Ja hyväksi havaittu!
Jep. Mikä on kivaa. (Tosin haukkuja en ole tänne kerännyt. On niitäkin, luonnollisesti.)