Njääh, totesin. Njääh. Ei ole mitään asiaa blogiin kirjoitettavaksi. Juuri nyt mikään ei oikein etene mihinkään suuntaan, arki hukuttaa taiteelliset pyrkimykset, joten tämä blogi sulkeutuu täten hiljaisuuteen tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi.
Kategoria(t): Aiheeton
Leena Lumi
28/12/2011
Voi ja voi! Blogistania on niin paljon kiinnostavampaa kuin face, josta meikäläinen ei oikein ymmärrä, että mitä järkeä on siellä kertoa kaikki menemisensä ja tulemisensa, mutta syvällisyydesta ei tietoakaan. Kiinnostaako toisia oikeasti niin toisten saunareissut, biletykset ja milloin käy veskissä yms. Ja jos itsensä haluaa munata, niin kyllä se onnistuu blogissakin;-)
Tervetuloa takaisin, kun siltä tuntuu!
Margit Nieminen
28/12/2011
Yhdyn edelliseen kommentoijaan. Kiitos hienosta lukukokemuksesta joulunaikaan. Sain lahjaksi Harjukaupungin salakäytävät. Kirja on vielä kesken, mutta nautin…
Tulilatva
29/12/2011
Oijoi, tulee ikävä. Mutta niinhän se on, että aikansa kutakin. Tervetuloa takaisin sitten joskus, jos rupeaa tuntumaan siltä, että bloggaaminen taas maistuisi.
Anne T
29/12/2011
Palaat kuitenkin!
pazi-i-j
29/12/2011
Palaan varmasti – sitten kun on jotain kiinnostavaa kirjoitettavaa, eli kun jotain kirjallisuudellista tapahtuu.
Pardicie
29/12/2011
Eipäs asetella turhaan facebookkia ja blogaamista vastakkain. Kummallekin on aikansa ja paikkansa. Fb on ainakin mun elämääni tuonut uskomattoman eri tavoin hyvää jota en muuten olisi saanut. Jos blogaisin niistä niin se kuulostaisi keksityltä, joten harkitsen vielä. Fb nähdään turhan yksisilmäisesti vessakäyntien ja pizzansyömisten raportointien vuorotteluna. Mutta se on 99% jotain ihan muuta tai sitten teillä on joko itsessä vikaa tai väärät kaverit. : )
pazi-i-j
29/12/2011
FB sopii hyvin yhteydenpitoon tuttuihin, sellaiseen sohva-kahvipöytä-höpötykseen ja välillä isompiinkin uutisiin. Blogi on virallisempi ja jäykempi media, ihmisillä on suurempi kynnys kommentoida ja itsellä kirjoittaa. Enkä oikein edes tiedä, onko kirjailijablogeilla juuri enää edes tilausta, niitä on jo niin paljon nykyään ettei niille oikein lukijoita riitä, kuten ei useimmille kirjoillekaan tässä maassa. Ja kun vielä on sanottava, että kirjailijablogeja yleensä pitävät ns. tuntemattomat suuruudet ja wanna-be-kirjailijat ja oikeasti menestyneet pitävät yhä etäisyytensä lukevaan yleisöön, koko tässä touhussa alkaa olla hieman sellainen leima, ettei itseään kunnioittava kirjailija ainakaan uransa alun jälkeen blogia edes pidä – paitsi Neil Gaiman ehkä. Alussa blogaaminen minullekin toi jonkin verran näkyvyyttä ja esikoisromaanille lukijoita, mutta jotenkin polkee paikallaan tämäkin touhu nykyisin. Ja kun kirjailijuus on Suomessa aidosti turhauttavaa touhua, pois luettuna ne harvat kirjailijat jotka media ja palkintoraadit nostavat heti uran alkupuolella kirkkaasti näkyviin ja joiden kirjoja ruokakaupatkin tarjoavat makkaranostajille, menee rehellinen ajatusten käsittely helposti turhan negatiiviseksi angstaamiseksi, joka on väsyttävää niin lukijoille kuin kirjoittajallekin, ja toisaalta sellainen hymistelykin tyyliin “pääasia että saa kirjoittaa, eihän se haittaa, jos kirjoja ei osteta eikä oikein ostavaksi tarjotakaan” on aika falskia. Esimerkiksi minua vituttaa ihan aidosti se, että kirjablogaajien huomiosta huolimatta oma tuotanto on yhä niin matalan profiilin kamaa, ettei esimerkiksi edes paikallinen Prisma viitsinyt pitää uutta romaania valikoimissaan vaikka se niihin teoriassa kuului (siis vain Jyväskylän alueella), kun ne muutamat kappaleet oli myyty loppuun. Ja sitten ihmiset kertovat, että olisivat ostaneet kirjan mutta eivät löytäneet sitä mistään. Ja jos kirjailijuutta tekstimuodossa alkaa vaikka blogissa käsitellä, juurikin tuollaiset aiheet nousevat pintaan ja niitä on suoraan sanottuna parempi olla ajattelematta liikaa tai menettää kirjoittamisen intonsa lopullisesti. Eli pitänee palata asiaan sitten kun agentti on saanut myydyksi kirjoja kymmeneen maahan jne…
Marko
29/12/2011
Näin pitkäaikaisena “wanna-be-kirjailijana” ja kirjoittamistreenauksen vuoksi blogauksen aloittamisen (tai jatkamisen) harkitsijana on ikävää että blogisi menee tauolle – toisaalta onhan se helpottavaa kun on yksi vähemmän seurattavana loputtomassa jonossa mielenkiintoista luettavaa netissä.
Täytyy myöntää että ilman Facebookia en olisi tähän blogiinkaan törmännyt – puhumattakaan että olisin kuullut sinusta kirjailijana. Mutta lukemattomissa maailmoissa on lukemattomia kirjailijoita – siksi en ole vielä tuotantoosi syventynyt. Olen siis osa vitutuksesi aihetta – kiinnostunut lukija joka ei kuitenkaan nosta persettään ostaakseen ja tukeakseen kirjailijaa.
Uskoisin, että blogin pitäminen on kuitenkin hyödyllistä – mitä rehellisemmin kirjoitettuna sen parempi. Mutta nykyään nämä touhut keskittyy ja ihmiset osuvat vain kirjoituksiin jotka majailevat Uuden Suomen blogeissa tai muuten tarjotaan heidän silmiensä eteen. Melko moni julkaiseekin blogikirjoituksiaan julkisemmissa tyrkkypaikoissa ja linkittää sitten omaansa.
Ymmärrän vitutuksesi – ja mitä enemmän kuulee ja lukee uusista kirjailijoista – esikoiskirjailijoista niin sitä enemmän tajuaa sen tosiasian oma (romantisoitu) käsitys kirjailijoista on harhaa, silti mielestään ei pysty viiltämään Hannibal Lecterin tavoin siivuksi pannulle sitä ajatusta, että josko sitä kuitenkin kokeilisi…
pazi-i-j
30/12/2011
En minäkään lue useimpia niistä kirjoista, joista olisin periaatteessa kiinnostunut. Maailmassa on liian paljon kirjoja ja muutakin tekemistä kuin lukeminen ja ihmisellä liian lyhyt elämä. Eikä kenelläkään tietystikään ole minkäänlaista velvollisuutta lukea tai tukea ketään kirjailijaa. Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa niin kiinnostava kirja, että se tulee luetuksi. Eli pysy ihan rauhassa lukemattomana, saat sille synkeän siunaukseni…
Kiroan lähinnä sitä, ettei useimpia kirjoja (muita kuin harvoja armoitettuja) saa ostettua edes silloin kun haluaa, ei ilman mutkikkaita kommervenkkejä. Itse osaan käyttää luontevasti verkkokauppoja, eli jos ja kun kiinnostun jostain kirjasta tarpeeksi, tilaan sen netistä. Tosin oma vaivansa tunnusten ja salasanojenkin kanssa veivaamisessa on, ja toisinaan esim. AdLibris toimittaa kirjat noudettavaksi kummallisiin paikkoihin, kaikenlaisiin Siwoihin jotka eivät ole missään yhteydessä siihen, missä asun tai kuljen. Mieluiten ostaisin kirjan lähi-Prismasta, mutta esim. Sinisalon uusinta ei sieltä löytynyt. (Sain sen sitten toivomuksestani joululahjaksi, mutta lahjan antajan piti mennä kirjakauppaan sitä ostamaan, missä on oma vaivansa tietysti.)
Eniten turhauttaa tietysti oma saamattomuus. Sivutoiminen kirjailijuus jää kovin helposti arjen jalkoihin.
Maija Haavisto
03/01/2012
Facebook sitä, Facebook tätä… Twitter on paljon kivempi media, josko jaksaisit kirjoitella sinnekin vähän enemmän? :->
Pardicie
04/01/2012
Menee vähän alkuperäisen asian ohi, mutta itse täytyy sanoa etten ole Twitteriin koskaan päässyt kiinni. Tili on ja satunnaisesti sitä seuraan mutta IMO Twitter sopii vain aforismien lyhyiden vitsien tai “olen nyt paikassa x, kavereille tiedoksi”-tyyppisten juttujen levittämiseen. Mutta jokaiselle oma sosiaalinen mediansa. Hyvä tietysti että niitä on eri tyyppejä. En ole Twitteriä poistamassa maailmasta vain siksi ettei se käy mulle.