Myyntiluvut ovat kuin pylly: sitä ei pääsääntöisesti ole soveliasta esitellä julkisesti, mutta jos se on tarpeeksi suuri, se näkyy siitä huolimatta. Bestsellereiden myyntilukuja julkaistaan suurina uutisina ja muista on tapana vaieta, koska arvostettujenkin kirjailijoiden arvostettuja kirjoja saatetaan myydä yllättävän vähän, varsinkin kun asiaan vihkiytymättömät olettavat, että jokaista julkaistua kirjaa myydään automaattisesti niin paljon, että myyntituloilla voi ostaa valkoisen huvilan meren rannalta. No ei myydä, jonkin sinänsä aivan kelvollisen kirjan myyntiluvut voivat jäädä helpostikin muutamiin satoihin elleivät vielä sitäkin vaatimattomammiksi.
Sain tänään kustantamostani omien teosteni myyntiluvut vuodelta 2010. Harjukaupungin salakäytävät julkaistiin syyskuussa 2010. Syyskuusta joulukuun loppuun asti eli neljän ensimmäisen kuukauden aikana sitä myytiin 1636 kappaletta. Selkeästi enemmän siis kuin esikoisromaaniani Lumikko ja yhdeksän muuta, jonka myynti lähti liikkeelle varsin hitaasti – vastaavassa ajassa Lumikkoa myytiin aikoinaan vain 600 kappaletta. Tosin tässä vaiheessa Lumikkoa on mennyt kaikkiaan 3000 kappaletta, viime vuoden aikana pokkariversiota myytiin peräti 1135 kpl, mikä on aika hyvin kirjalle, joka on julkaistu jo vuonna 2006. Novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha (se julkaistiin vuonna 2008) sen sijaan myi viime vuonna enää vain 174 kappaletta.
Uskon, että viimeisintäni on myyty ja myydään suht tasaisesti vielä vuoden 2011 puolellakin, kun sana leviää lukijalta toiselle, vaikka kirjaa ei virallisessa mediassa juuri olekaan hehkutettu siinä määrin kuin listalle nousseita. Vanhojen lukijoiden lisäksi olen selvästi saanut aika paljon uusia, joihin Harjukaupungin reaalifantastisen romanttinen ironia on vedonnut, vaikka Lumikko olisi aikoinaan jäänyt kirjatutkan ulkopuolelle. Ja sehän se on kirjan elinehto: lukijakunnan kasvattaminen riittävän suureksi, jotta se voi kannatella sekä kirjailijan motivaatiota kirjoittaa että kustantajan motivaatiota kustantaa. Tällä hetkellä voin sanoa olevani kohtuullisen motivoitunut kirjoittamaan sen seuraavankin.
Tosin olen siinä määrin uusille lukijoille ahne, että mieluusti näkisin kirjojeni leviävän maailmalle myös käännöksinä. Toistaiseksi minulta on käännetty vain yksittäisiä novelleja, joita on julkaistu antologioissa saksaksi, englanniksi ja venäjäksi, ja tietysti se takavuosien vironnos novellikokoelmastani. Mutta kaipa se on vain ajan kysymys, milloin joku nämä romaanit ottaa kääntääkseen ja ulkomaille myydäkseen. Lumikko ja yhdeksän muuta jo saikin taannoin erään kirja-agentin kiinnostumaan, mutta Harjukaupungin salakäytävät ei vakuuttanut häntä kansainvälisestä potentiaalistaan, ja diili hyytyi sitten siihen. Toisaalta aika paljon on kiinni myyntiluvuista: jos kirja nousee listoille Suomessa, se lähtee helpommin maailmallekin, kun taas täällä vaille hypeä jäävä teos ei ymmärrettävästi oikein innosta maailmalle vieviä tahoja satsaamaan siihen resurssejaan.
Ja tietysti moni asia on lopulta kiinni sattumista ja onnen kantamoisista.
jankka
11/04/2011
Tämä on nyt vähintäänkin sama asia kuin naapurikateus, tämä myyntiluvuista vaikeneminen, luulisin. Että ylpeä se on jos kehtaa itseään ja menestystään mainostaa. Mikä sekin luulee olevansa jne.
pazi-i-j
11/04/2011
Osittain voi olla naapurikateuden varomista (niillä joilla myyntiluvut ovat luokkaa > 10000), osittain pienten lukujen häpeilyä (kukaan ei halua leimautua vähälevikkiseksi sääliöksi), osittain sitäkin että myyntiluvut eivät kerro paljonkaan itse kirjasta (vaikka ovatkin kirjailijan uran jatkumisen ehto). Ja tavallaan vaikeneminen on aina varma ja turvallinen vaihtoehto, sillä kaikkea, mitä ihminen sanoo, voidaan käyttää jollain tavalla häntä vastaan.
Leena Lumi
11/04/2011
Minä olen ottanut yhdeksi elämäntehtäväkseni levittää Harjukaupungin salakäytäviä kaikkialle. Kulhossakaan ei ole enää kuin päärynöitä!
Hienostunut…ei kiinnosta ollenkaan;-) Muista se oma mainoksesi, jossa mies puhaltaa tupakan savut naisen kasvoille.
♥
pazi-i-j
11/04/2011
Leena, we’ll always have Heights City…
Maaria Päivinen
11/04/2011
Ihmettelen, jos ei Lumikkoa joskus käännetä! Siinä on ehdottomasti potentiaalia. Tällä viikolla vihdoinkin yritän löytää salakäytävät käsiini, jotta voin siitäkin vakuuttua. Uskon, että sinä kirjoitus- ja mielikuvitustaitoinesi tulet menestymään vielä varsin hyvin. Ja ihmettelen, miksi esimerkiksi Lumikosta ei puhuttu sen ilmestymisen aikoihin mediassa paljoa. Minäkin sain kuulla siitä silloin joltakin tutultan ja heti luettuani suosittelin eteenpäin jopa joillekin oppilaille.
Mä muutes varmastikin uskallan ilmoitella ensi vuoden puolella Siljan ja Main myyntilukuja, vaikka tiedänkin, että Sääliöksi taidan leimautua
Mutta en toisaalta häpeä yhtään olla rehellinen ja suorasanainen.
pazi-i-j
11/04/2011
Kiitos ihmettelystäsi, Maaria.
Juu, molemmat romaanini ovat monien kommenteista päätellen jääneet jotenkin varjoon (vaikka Lumikon aikoihin kävin telkkarissa ja radiossa useitakin kertoja ja uusintojakin on tullut) ja ihmiset ihmettelevät jatkuvasti, mikseivät ole kuulleet niistä mitään ennen kuin joku tuttu suositteli. En minä tiedä miksi. Ehkä ne ovat sen verran outoja lintuja suomalaisessa kirjallisuudessa, ettei media osaa suhtautua tai kiinnostuakaan sen enempää kuin kirjallisuuden viralliset valvojatkaan, ja kun palkintoehdokkuuksiakaan ei ole tullut, niiden leviäminen on ollut pitkälti lukijoiden keskinäisen valistuksen varassa. Mutta onneksi lukijat ovat niistä pitäneet ja niitä toisilleen suositelleet, sinullekin!
Sullakin on aika pieni kustantamo takanasi, joten sekin tekee kirjalle vaikeammaksi murtautua yleiseen tietoisuuteen. Isojen kustantamojen julkaisut ovat tavallaan paremman perheen lapsia, jotka saavat stipendejä, soittavat koulun juhlissa pianota ja lausuvat runoja tukka kauniisti letitettynä, opettajien hymyillessä maireasti… Onko Siljaa ja Maita muuten arvosteltu vielä lehdissä?
Maaria Päivinen
12/04/2011
Ei ole muualla kuin Karjalaisessa. Ja Kiiltomadossa. Kyttäilen, josko Parnasso tai Kritiikki julkaisisivat. Lähetin kyllä arvostelukappaleet kaikkiin isoimpiin lehtiin..mutta. Mutta. Pienen kustantamon mustalammaslapsen elämä on varmaan juuri tätä..
Ja siis mitä. Miten mä olen missannut kaikki sinun haastattelusi? En tosin seuraa televisiota juurikaan. Tosin tuo on kyllä ihan totta, että media ei ymmärrä “outojen lintujen” (jotka mielestäni ovat useimmiten paljon hienompia kuin tavislinnut) päälle. Eli ehkä ne eivät vain osaa suhtautua millään tavalla erikoisiin kirjatapauksiin..
Lukija
23/04/2011
Luen juuri Harjukaupungin salakäytäviä, ja jyväskyläläisenä lukijana meinasi jäädä kirja ensimmäisten kahden luvun perusteella lukematta – oli niin paljon yksityiskohtaista kaupunkikuvausta, että alkoi tylsistyttää (vaikea sanoa, miten tällainen ulkopaikkakuntalaiseen vaikuttaa.) Mutta onneksi kaupunkikuvauksen määrä tasoittui parin ensimmäisen luvun jälkeen, ja romaani imaisi mukaansa. Pointtina siis ehkä juuri se, että etenkin pari ensimmäistä lukua kannattaisi muokata mahdollisimman monelle lukijalle houkutteleviksi, ja vasta kirjan edetessä hyökätä kuvailuvyöryn kanssa heidän kimppuunsa
.
Pekka Hiltunen
30/04/2011
Onnittelut ulkomaisesta agentuurista, ja kiitos tästä kiinnostavasta bloggauksesta myyntiluvuista. Siinä on sellaista asiallista avomielisyyttä, joka tuntuu kirjahommissa tarpeelliselta. Sama ilahduttava ote on blogissa muutenkin.
Parista yrityksestä huolimatta en ole kirjoihisi oikein päässyt sisään, mutta ehkä on hyvä sanoa ääneen tällainenkin pieni ajatus: niissä on taitoa, näkemyksiä ja kannatettavia asioita, joiden ansiosta niille toivoo hyvää. Joskus kirjoja voi sympata sivustaseuraajanakin.