Lapsena pidin kovasti Taika-Jim-sarjakuvista. Erityisesti viehätti se, että Taika-Jim saattoi saada ihmiset näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Joskus näinkin unia, joissa hänen laillaan loihdin esiin outoja näkymiä ja vaikuttavia kummallisuuksia. Suosikkiuniani olivat nuo öiset kuvitelmat.
Jos en voisi olla kirjailija, haluaisin olla illusionisti. Sellainen kuin Taika-Jim. Tai ehkä jonkinlainen pakanallinen unen puolijumala tai demoni, joka näyttää ihmisille erilaisia unia, kauhistuttavia tai suloisia, hämmentäviä tai kirkastavia – ihan riippuen siitä, mitä uneksija tarvitsee ja ansaitsee. Ehkä kokeilen juttua kuolemani jälkeen. Toistaiseksi kuitenkin tyydyn kirjoittelemaan kirjoja. Niiden kautta voi näyttää asioita, herättää tuntemuksia ja ajatuksia, saada uskomaan uskomattomaankin, jos vain kirjailija ja lukija ovat samalla aaltopituudella. Tapanani on kohdata lukija kohtalaisen realistisella maaperällä ja sitten kuljettaa hänet kierosti unen hallitsemille alueille, missä junat karkailevat kiskoilta ja maaperää puhkovat maagiset salakäytävät.
Wikipediasta selviää, että myös Fellini piti Taika-Jimistä:
Taika-Jim on vaikuttanut elokuvaohjaaja Federico Fellinin kuvakieleen niin voimakkaasti, että eräässä vaiheessa Fellini jopa halusi tehdä Mandrakesta elokuvan. Hanke ei koskaan toteutunut, mutta elokuvassa Haastattelu Marcello Mastroianni nähtiin Taika-Jimin hahmossa.
iisi
13/02/2011
Ei Taika-Jim yksin pärjännyt, hänellä oli Lothar likaisia hommia varten.