Hyvä ulkomaanelävä,

tilastojeni mukaan sinä ja muut lajitoverisi eli ulkomaanelävät käytte ahkerasti tässä suomenkielisessä blogissa mutta ettepä juurikaan englanninkielisessä blogissani, joka on erityisesti teitä varten perustettu ja jossa tätä perimmäistä tarkoitusperää silmälläpitäen kirjoitan huonoa englantia käyttäen enkä suomeksi, joka kielenä lienee useimpien ulkomaaneläväin käsityskyvyn tavoittamattomissa vähintäänkin siinä määrin kuin swahili on keskimääräisen suomalaislukijan tavoittamattomissa. Niille onnettomille maailman ihmisille, jotka eivät kovasta ponnistelusta huolimatta ymmärrä suomea vaikka sitä kuinka kovaa toinen yrittäisi puhua tai vaikka sitä KUINKA SUURIN KIRJAIMIN KIRJOITETTAISIIN JA HUUTOMERKITKIN PERÄÄN LAITETTAISIIN !!!!!!!! siis löytyy ei-suomenkielistä materiaalia täältä. Vaan ettepä te hyväkkäät tietenkään sinne mene, vaan täällä käytte ihmettelemässä, että minkä ihmeen vuoksi tämä kirjailija Jääskeläinen, jonka eksoottinen nimikin on jokseenkin mahdoton lausuttavaksi, ei tänne kirjoita ulkomaankielellä mitään vaan vaikeasti avautuvalla suomella vain.

Google Translate – se käännetyn kirjailijan paras tawara

Englanninkieliset arvostelut tietysti ovat piece of cake mutta jo saksalaisten kanssa tulee tenkkapoo, kun kielitaito ei avaa googlettamalla löytyneen arvion olemusta. Mutta ONNEKSI on GOOGLE TRANSLATE, joka pikkuruisista epätäydellisyyksistään huolimatta tuottaa erinomaisen kaunista suomea:

 

http://www.lovelybooks.de/autor/Pasi-Ilmari-J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen/Lauras-Verschwinden-im-Schnee-1095048438-t/rezension/1119577366/1119615217/

Ja näin Google Translate minulle tämän arvion suomensi:

Syntynyt vuonna 1966, kirjallisuuden tutkija ja kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen on edustaja ”Suomen Weird” fantastinen kirjallisuus, joka liukenee realismia ja on silloin vahva viittaus mytologiasta North. Kirjassaan, se on täynnä outoa ja salaperäinen tapahtumia, jotka hajoaa realismin tontin ja keksii maagiseen maailmaan, jota en ole vielä niin hieno minulle. Tässä se on vain yhteydessä Suomessa keskitytään Frankfurtin kirjamessuilla 2014, tämä kirja julkaistiin saksan kielellä. Sen tekijä on juhlinut kiitettyä debyytti maansa vuonna 2006.

Jotta emme käsitä väärin. Kyse ei ole siitä, fantasia kirjallisuutta tai science fiction suppeassa merkityksessä, tämä kirja ei ole pala lastenkirjallisuutta, vaikka se on täynnä peikkoja, tonttuja, tonttuja ja House järjestelmiä.Kirja on melko pala tarinankerronta, jossa ihmisille kerrotaan maailma (paitsi Suomi) kirjallisuuden laitoksessa ja työskentelee outo, ilkeä, nokkela ja usein sadun näköisiä aineita.Tuloksena on ilo lukea, joka sijaitsee yli jokapäiväistä todellisuutta, mutta silti erittäin syy vahvistetaan väittävät pätevyyttä.

Romaani on asetettu kuvitteellinen kaupunki jänisten Hausen (!?), Joka taloa Kirjallisuuden Seura, kerätään 10 näkyvin suomalainen kirjailija. Käsittämään sen salaisuuksia, nuori opettaja Ella Amanda Milana on ottanut tehtäväkseen. Hän on antautui ponnisteluja koulupäivän ja on nyt ystävällisesti suotu heidän mentorina tutkimuksen tehtävänä on tutkia yrityksen. Ella itsessään oli yllättävän takia tehdyt novelli, joka ilmestyi vastoin tahtoaan paikallisen kirjallisuuden aikakauslehti jäniksiä seurata, sillä kymmenes jäsen tiivis -alueella. Tämä tapahtuu juuri sinä päivänä, kun legendaarinen perustaja, Laura Kärppä, häviää seremoniassa hänen talossaan keskellä lumimyrsky.

Sankaritar, aluksi ominaista kauniisti kaartuvat huulet ja vialliset munasarjat käynnissä nyt vetämänä ammatillinen uteliaisuus ja henkilökohtainen vaikutus 376 kirjan sivuja kiertelemään erikoinen, menemällä salaisuudet Kirjallisuuden Seura kentällä. Sillä monet asiat ovat outoja: Kirjat tartuttaa toisiaan Bücherpest ja muuttaa niiden sisältöä ja toimia;auto seisoo tiheässä metsässä ja kukaan ei tiedä, miten se sinne;erittäin lahjakas, mutta toivottuja kymmenes jäsen on jälleen erittyy ympyrän Kirjallisuuden Seuran kautta kuolemaan ja hänen paljon himoitun muistikirja on mennyt; Lopuksi, yhdistyksen jäsenet käyttäytyä hyvin oudosti, joita tuskin pystyy kommunikoimaan toistensa kanssa kokouksissa.

Ella jopa käyttää outo tapa oppia lisää ympyrä.Menetelmä on nimeltään peli ja kuuluu kulttuurin osa yhteisön. Peliä pelataan kahden jäsenten Kirjallisuuden Seuran mukaan määriteltyjen sääntöjen ja palvelee aina tehdä itsestään vuotaa verta toisiaan. ”Koska sitähän tämä peli: jokaisessa ihmisessä arvokasta materiaalia on saatavilla, jonka voit vuotaa verta pois avulla Game” (s.123). Mikä on tehokas keino kirjoittajia päästä asian ytimeen ihmisen olemassaolon ja hyödyntää sitä omassa tuotannossaan, on Ella tutkintakeinoksi, ei aina eduksi mainetta kirjallisuuden ympyrän. Mutta ne on vuoto ja hävisi emotionaalinen sotkuisia.

Ja niin nyt ne vuotavat kaikki jäsenet Kirjallisuuden Seura ja assosiatiivinen antaa kaikkein intiimi salaisuuksia itsestäsi palkinnon.GAME avaa ja tiedemies universumi turhuus, hikinen salaisuuksia, tukahdutettu tunteita, seksuaalinen pakkomielteet ja ammatillisen väärinkäytöksen. Se on loppujen lopuksi ole kirjallisuuden kriittistä merkitystä. Metsässä haukkuvat villi koiria ja kaneja syvällä metsässä Hausener ovat piilotettuja salaisuuksia. Lopulta kaikki kastetaan valossa näennäisen totuuksia. Niin huono se ei ollut edes luulet sokaista.

Joskus, kun ihmiset (tai jopa nykyinen kulttuuri operaatio) upotetaan itse mysteereistä ryhmä, jonka haluat se yhtäkkiä voi muistaa tarkalleen. Rakas ystävä kääntyy todelliset salaisuudet tämän maailman: ne kuolleiden olentoja, huoltaja henget, Heinzel miehet, metsä henget, veden nymfit ja tonttuja. Niin soitan mytologinen yhteiskunnan jänis Hausen suorittaa mytologinen kartoitus missä asun. Kiitos romaani ja asiantuntemusta kirjoittajien Tiedän nyt, miten se tehdään.

Sinun tulisi myös tehdä tavalla, jos he kiusata villikoiria. Ehkä kyllä vaikka asut varjo puutarhassa.Salaisuudet ovat kaikkialla ympärillämme, sinun täytyy vain keksiä. Kyllä, tämä on selvästi lukema kärki!

”Luen vain ulkomaista kirjallisuutta, kotimainen on tylsää”

Yllättävän moni välttelee suomalaista kirjallisuutta (vaikka toisaalta jotkut keskittyvät nimenomaan siihen) koska lukee mieluummin ulkomaista. Miksi? Joidenkin mielestä kotimaisessa kirjallisuudessa ei vain ole sitä samaa menoa ja otetta kuin ulkomaisessa. Tämä tosin taitaa koskea eniten niitä, jotka lukevat ns. ei-realistista kirjallisuutta, esimerkiksi genrefantasiaa. Taideproosan lukijat löytänevät omat suosikkinsa myös kotimaisen kirjallisuuden hyllystä.

Joissakin piireissä taitaa olla yleinen käsitys sekin, että suomeksi ei julkaista ”mitään hyvää”, ainakin jos kyse on vaikkapa kauhusta. Stephen Kingiä ostetaan ja luetaan, mutta kotimainen kauhu ei maistu. Ei, vaikka meillä on sellaisia kauhukirjailijoita kuin vaikkapa Marko Hautala (jopa Suomen Stephen Kingiksi tituleerattu) ja Mia Vänskä. Kauhua löytyy myös sellaisten kirjailijoiden tuotannosta kuin Juha-Pekka Koskinen ja Tuomas Saloranta. Itse ehdin lukea kirjallisuutta hävettävän vähän, mutta sekä Hautalaa että Koskista olen ehtinyt lukea ja edellisen Kuokkamummo ja jälkimmäisen Paholaisen vasara ovat kyllä hyvää kansainvälistä tasoa.

Fantasiakin, siis sellainen ihan puhdas genrefantasia, on hyvin suosittu genre, mutta usein kuulee suomalaisten fantasiakirjailjoiden kertovan, ettei kotimainen kama kiinnosta ulkomaista fantasiaa ahmiviakaan – vaikka kotimaisen kirjan pariin eksynyt onkin saattanut hämmästyä, että tämähän on HYVÄÄ!

Ei ulkomaisen kirjallisuuden lukemisessa mitään pahaa ole. Luen itsekin paljon ulkomaista(kin) proosaa, nykyään esimerkiksi Haruki Murakamia ja Jennifer Egania. Mutta onhan ihmisen hyvä lukea myös omasta elinpiiristään kumpuavaa kirjallisuutta, joka heijastelee oman miljöön omanlaisiaan ilmiöitä – toisinaan ja useinkin ihan kansainvälisestikin kiinnostavalla tavalla. Eli on niitä ”Luen vain ulkomaista kirjallisuutta, kotimainen on tylsää” -luokan kirjojenlukijoita, joita voisi houkutella tutustumaan myös suomalaiseen kirjallisuuteen – ei välttämättä eikä suinkaan koivuklapiproosaan tai keittiörealismiin (mitä ne sitten käytännössä ovatkin), vaan KOTIMAISEEN ITSEÄ KIINNOSTAVAAN KIRJALLISUUTEEN. Suomessahan kirjoitetaan ja julkaistaan nykyään KAIKENLAISTA KIRJALLISUUTTA, ei vain väinölinnaa ja hannusalamaa.

Houkuttelenkin teidät nyt pieneen ajatusleikkiin, jonka tuloksia ajattelin myöhemmin jakaa pieninä palasina vaikkapa Twitterissä:

ULKOMAISET SUOSIKKIKIRJAILIJAT JA HEIDÄN SUOMALAISET VASTINEENSA!

1) Eli jos sinulla on mielessä joku ulkomainen kirjailija, jolle osaat nimetä suomalaisen vastineen (tyyliin Stephen King – Marko Hautala), niin kerro asiasta kommenttiosassa.

2) Tai jos sinulla on mielessä joku ulkomainen kirjailija, josta pidät, mainitse hänen nimensä, niin me muut mietimme, kuka suomalainen kirjailija saattaisi kirjoittaa jotain samantyylistä.

 

Täydellinen lista ostajilta ja lukijoilta salaa julkaistuista kiinnostavista kirjoista

Toisinaan kiukuttelen sen johdosta, ettei kirjojani ole aina helppo löytää kaupoista eikä niistä kirjoitella laajoja ja ihastuneita artikkeleita naistenlehdissä, Imagessa tai muissa kirjan menekkiä lisäävissä julkaisuissa. Usein tuntuu siltä, että oma julkaistu kirja ei vain saa sitä paljonpuhuttua mahdollisuutta menestyä, kun ns. suositut ja kipein käsin rummutetut kirjat vievät kaiken huomion ja mediatilan. Toisaalta myönnän, että kirjojeni Suomessa saama huomio on tyydyttävää keskisarjaa – minullahan on lukijoita ja kirjojani myydään kirjakaupoissa (no ei ihan kaikissa eikä aina paraatipaikalla), eli kyllä niitä paljon pienemmällekin huomiolle jääneitä kirjoja löytyy melkoiset määrät.

Esimerkiksi nyt, kun vuosi 2014 (jonka aikana minulta ei ole julkaistu mitään kotimaassa, ulkomailla kylläkin) alkaa lähestyä loppuaan, kävi mielessä että montako kaunokirjallista teosta Suomessa onkaan tänä vuonna julkaistu ja kuinka monta niistä yleensä on huomattu. Ja kuinka monta jäänyt kokonaan huomaamatta. Ei arvosteluja, ei juttuja, ei haastatteluja. Ei ehkä kirjabloggauksiakaan. Entä lukijoita? Löytyykö muita lukijoita kuin kirjailijat lähisukulaiset ja pari parasta kaveria? Entä onko kirjaa ostettu lainkaan – tai myyty, eli onko sitä tilattu kirjakauppoihin, jotta joku saisi mahdollisuuden ko. kirjan ostaa?

Kirjakauppaliiton lista syyskuun myydyimmistä kirjoista näyttää tällaiselta:

Kotimainen kaunokirjallisuus
1 Kyrö Tuomas Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja WSOY
2 Remes Ilkka Horna WSOY
3 Härkönen Anna-Leena Kaikki oikein Otava
4 Kinnunen Tommi Neljäntienristeys WSOY
5 Oranen Raija Aurora Teos
6 Statovci Pajtim Kissani Jugoslavia Otava
7 Kähkönen Sirpa Graniittimies Otava
8 Rantanen Miska Kaikki ranteet auki: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä : osa 2 Schildts & Söderströms
9 Kyrö Tuomas Mielensäpahoittaja WSOY
10 Tervo Jari Revontultentie WSOY

 

Näistä on siis kansa saanut hyvin tietoa, joko kustantajan kampanjoiden tai median tai kirjakauppiaiden myynti-innon kautta. Mutta entä ne muut kirjat, huomiotta jääneet? Suomessa julkaistaan noin 2000 kirjaa Suomessa, niistä varmasti muutama sata kappaletta edustaa kotimaista kaunokirjallisuutta. Kirjavuoren huipun lisäksi on aina se pinnanalainen osa, joka on huippua paljon suurempi – ja näkymätön – sillä kirjavuori on unohduksen meressä kelluva ja nopeasti sulava jäävuori.

Kommenttiosastoon sopii listata ns. salaa julkaistuja kirjoja vuodelta 2014, niin omia kuin toistenkin kirjoittamia. Mitä kaikkea meiltä on jäänyt huomaamatta tänä vuonna?

 

*****

Edit: Tässä Helsingin Sanomissa ja Savon Sanomissa etukäteen julkaistut listat kevään ja syksyn 2014 uutuuskirjoista. Montako on tullut vastaan kirjakaupassa tai mediassa? Montako näistä olet lukenut?

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1390012987203

http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/uudet-kaunokirjat/1861305

 

Kevään 2014 kaunokirjat:

Kotimaiset

Anna-Kaari Hakkarainen: Putous. Kertomus rakkaudesta, veljeydestä ja mahdottomista vaihtoehdoista. Tammi

Venla Hiidensalo: Karhunpesä. Romaani juurista, vihasta ja väkivallasta. Otava

Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti. Mimmiproosaa. Myllylahti

Pekka Huotari: Pöljänpojan vakuutus. Romaani loppuun palaneesta näyttelijästä. Like

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Soutuveneestä avautuu Suomi. Teos

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää. Yhdessä ja yksin elämisen haasteet. Gummerus

Milja Kaunisto: Kalmantanssi. Turmelusta ja totuuden etsintää. Gummerus

Katja Kaukonen: Kohina. Tarina perheen sisäisestä välinpitämättömyydestä. WSOY

Mirja Kuivaniemi: Siantappajat. Tarina naisesta, joka suuttuu rakastajaansa. Tammi

Sirkka Laine: Lasihelmet. Kun asioista ei puhuttu ja vaikeneminenkin oli vääristelyä. Robustos

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset. Palvelutalosta on paettava. Teos

Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies. Romaani elämästä ja vähäisemmistä teoista. Atena

Mirjam Lohi: Hissimusiikkia. Episodiromaani kahden suvun jäsenistä. Teos

Anna Misko: Armovuosi. Historiallinen trilogia alkaa. Minerva

Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviö. Tarina mediatalomeiningistä. Like

Janne Ora: Kadotetun lumo. Romaani toiseuden kohtaamisesta. Tammi

Sinikka Paavilainen: Kyynelvaunut. Romaani inkerinsuomalaisten kokemuksista. Into

Marjut Pettersson: Pohja. Aviopari, omakotitalo ja vesivahinko. Myllylahti

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Lehden jatkokertomus yksissä kansissa. Otava

Tiina Raevaara: Laukaisu. Pienoisromaani perhesurmasta. Paasilinna

Heikki Reivilä: Ryöstö. Raha saa tekemään typeriä ja kamalia tekoja. Teos

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät. Eeppinen tarina ruotsinsuomalaisuudesta. Like

Seppo Saraspää: Ministerivierailu. Kolmen ikämiehen tarinat nivoutuvat yhteen. Karisto

Ritva Sarkola: Kivinen enkeli. Avainromaani kirjoittavasta naisesta. Myllylahti

Jani Saxell: Sotilasrajan unet. Onko ihmiskunnan koston kierre katkaistavissa? WSOY

Mika Terho: Niittyvilla–Pattaya all night long. Kirjailija töissä kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. Enostone

Markku Toivonen: Kunnanhymyilijä ja muita unelmavirkoja. Satiirikokoelma. Savukeidas

Raimo Vahtera: Imitaattori. Kekkosen ääni, naisen tuoksu ja Turku. Enostone

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär. Äidin ja pikkupojan pako 1390-luvun Suomessa. Tammi

Ari Wahlsten: Jobi kirja. Toinen kattaus rentturomantiikkaa. Gummerus

Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina. Kuka tahtoo perheelle pahaa? Otava

Jännitys ja scifi

Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin? Jännitystä viime vuosisadan alussa. Karisto

Tapani Bagge: Havannan kuu. Hämeenlinna noir –sarja jatkuu. CrimeTime

Jyrki Heino: Kello. Luutnantti Wennehielm uuden mysteerin äärellä. Schildts & Söderströms

Kati Hiekkapelto: Suojattomat. Anna Feketen toinen tapaus. Otava

Kari Häkämies: Erään yhtiön murha. Kuinka jättiläinen kaadetaan. Teos

J.K. Johansson: Noora. Palokaski-sarjan toinen osa. Tammi

Seppo Jokinen: Mustat sydämet. Jo 19. komisario Koskisen juttu. CrimeTime

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi. Prosaistin ensimmäinen dekkari. CrimeTime

Saara Kesävuori: Kuningas. Voiko tappajasta tulla vastuullinen perheenisä? Tammi

Sakari Kiuru: Kuoleman sukua. Valokuvaaja kirjoitti dekkarin. Myllylahti

Erkki Koivula: Suopunkimurha. Pohjoista jännitystä. Myllylahti

Arto Luukkanen: Suojelusenkeli. Trilleri lähetystöneuvos Viktor Vladimirovista. Paasilinna

Max Manner: Bandiitti. Sten Storensen –sarjaa. CrimeTime

Kirsi Merimaa: Yksinäisyyden Puistotie 6. Kirjoittajakaksikon dekkari Espanjasta. Myllylahti

Kimmo Miettinen: Valuvika. Imatra 2. Like

Jukka Niskanen: Bereniken hiukset. Jännitystarinoita. Myllylahti

Outi Pakkanen: Marius. Tv-komeetan kuolema. CrimeTime

Ari Paulow: Musta mamba. Kovaa peliä koulussa ja Oulussa. Johnny Kniga

Markku Ropponen: Kuhala ja tuomitut. Kuinka selvitä hengissä arkkukeikasta? Tammi

Aimo Salonen: Suuri puhallus. Itärikollisuutta. Myllylahti

Timo Sandberg: Kärpäsvaara. Komisario Heittola sairaslomalla. Karisto

Jarkko Sipilä: Luupuisto. Ihmisen luu löytyy puistosta. CrimeTime

Urho Toivanen: Sininen klubi. Lahden vaarallista yöelämää. Myllylahti

Harri Tuomela: Rottalehto. Autiotalo on täynnä salaisuuksia. Myllylahti

Pirjo Tuominen: Toinen silmä päivä, toinen yö. Murtuuko maalaisidylli? Tammi

Vesa Vanhanen: Seitsemäs helvetti. Konstaapeli Konttinen tutkii. Myllylahti

Mia Vänskä: Valkoinen aura. Menetys ajaa epätoivoisiin tekoihin. Atena

Runot

Paavo Haavikko: Kootut runot. Myös ennen julkaisemattomia runoja. Teos

Jouko Harjunpää: Niin kuin vain naista voi rakastaa. Minerva

Teemu Helle: Onnen maa. Suomalaista mielentilaa, yhteiskunnallaisesti. Robustos

Lars Huldén: Ei tähtiä tänä yönä, sir. Vanhuudesta, tulevaisuudesta ja rakkaudesta. Siltala

Ville Hytönen: Sotaraamattu. Arkaaisia näkyjä. Siltala

Seppo Järvinen: Kenties niin tapahtui. Enostone

Pekka Kejonen: Kertakäyttösatori. Mietteitä ulkopuolisuudesta. WSOY

Erkki Kiviniemi: Kumous. Sivistynyt aforismikokoelma. Savukeidas

Tomi Kontio: Kuviot tähdistä, kengät maailmasta. Runot 1993–2011. Teos

Kirsti Kuronen: Väärää verta. Runoja sairaudesta. Myllylahti

Seppo Lahtinen: Metafyysinen eläin. Toinen kokoelma. Ensimmäinen ilmestyi 1998. Sammakko

Silene Lehto: Lumikin sydän. Leikittelyä saduilla ja muodoilla. WSOY

Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua. Kolmas kokoelma. Teos

Satu Manninen: Kaupunkicowboy. Neljäs kokoelma. Gummerus

Robert Meriruoho: Ajatuksia ennen auringonnousua. Toinen kokoelma. Sammakko

Ene Mihkelson: Torni. Yksi merkittävimmistä virolaisista runoteoksista. Basam Books

Kirsi Poutanen: Villonin puutarha. Vyöryä läpi historian ja avaruuden. Tammi

Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu. Rakastajien kavalkadi. Gummerus

Eino Santanen: Tekniikan maailmat. Setelirunoja ja suuria tunteita. Teos

Helena Sinervo: Avaruusruusuja. Kymmenes kokoelma. WSOY

Marja Leena Toukonen: Valo taipuu. Viestejä tästä hetkestä menneeseen ja tulevaan. Basam Books

Tämän runon haluaisin kuulla. Toim. Satu Koskimies. Tammi

Suvi Valli: Elämä:kertoja. Tragikoomisia roolirunoja. Otava

Tuija Välipakka: Take Away. Kuolemasta on pakko kirjoittaa. Paasilinna

Esseet

Pia Ingström: Tunteilla on tilansa. Kirjoituksia kodeista. Schildts & Söderströms

Eero Ojanen: Totinen Suomen historia. Miten kaikki varsinaisesti tapahtui. Minerva

Simo Ralli: Ralli radalla II. Kolumneja. Like

Jaana Seppänen: Iltapäivä. Esseitä kohtalosta ja ikävästä. WSOY

Tero Tähtinen: Virginian hiukset. Kokeellista esseistiikkaa havahtumisesta. Savukeidas

Esikoisteokset

Nura Farah: Aavikon tyttäret. Somalitytön tarina. Otava

Sakari Fen: Munavalikoima. Jokaisella miehellä on omanlaisensa. Atena

Titta Heikkilä: Rakkauden ruletti. Vakava komedia sen oikean etsimisestä. Tammi

Anitta Kaitajärvi: Rikotut kuvat. Kun mies palaa sotavankeudesta. Myllylahti

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys. Romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin korkeuksiin. WSOY

Henni Kitti: Elävän näköiset. Romaani elämästä, joka kulkee kuin viestikapula sukupolvelta toiselle. WSOY

Meri Kuusisto: Amerikkalainen. Hirtehinen romaani Helsingin katujen kulkijoista. Otava

Anni Kytömäki: Kultarinta. Romaani ammentaa luonnosta, kansanperinteestä ja vuodesta 1917. Gummerus

Sami Lopakka: Marras. Pohjoissuomalainen bändi kiertää Eurooppaa. Like

Miira Luhtavaara: Ruohikon luut. Runoja kohtaamisen kaipuusta. Teos

Anna Lönnroth: Baselinvihreää. Dekkari globaalin kaupan maailmasta. Teos

Jari Peltola: Kuolleen miehen asento. Dekkari loppiaisaatosta kylpylässä. Myllylahti

Sari Pöyliö: Pölyimurikauppias. Novelleja äitien erehdyksistä. Atena

Antti Salminen: Lomonosovin moottori. Kokeellinen proosateos. Poesia

Lars Strang: Näön vuoksi. Kansainväliseen lääketeollisuuteen sijoittuva trilleri. WSOY

Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta. Valtapeli arktisella alueella kiristyy. Gummerus

Petri Vartiainen: Isäasentoja. Kertomus isyydestä. Otava

 

 

Syksyn 2014 kaunokirjat:

Romaanit

Aleksi Aalto: Rintaperillinen (Paasilinna). Esikoisromaanissa äveriäs mies päättää kloonata itsensä perillisekseen. Ilmestyy syyskuussa.

Pasi Ahtiainen: Jokakelin mies (Gummerus). Esikoisromaani keski-ikäisen miehen romahduksesta ja vapauden kaipuusta. Ilmestyy elokuussa.

Eeva-Kaarina Aronen: Edda (Teos). Kahden pojan maagisia seikkailuja 1950-luvun Töölössä. Ilmestyy elokuussa.

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu (Like). Kertomus romaniäidistä suvun tapakulttuurin ja valtaväestön asenteiden puristuksessa. Ilmestyy elokuussa.

Juhani Brander: Nimikirja (Savukeidas). Kokeellinen proosateos ja tietokirja nimien etymologiasta.

Karin Erlandsson: Minkkitarha (Schildts&Söderströms). Esikoisromaani ja sukusaaga pohjalaiselta minkkifarmilta. Ilmestyy syyskuussa.

Atso Haapanen: Sissipartio Kannaksella (Karisto). Tosipohjainen sotaromaani jatkosodan alkupäiviltä. Ilmestyy syyskuussa.

Niina Hakalahti: Sydänystävä (Karisto). Kahden ystävättären ruuhkavuosien tilannekomiikkaa. Ilmestyy elokuussa.

Lassi Hakulinen: Laatokan sini (Myllylahti). Evakkomies avautuu muistoistaan erakolle Päijänteellä. Ilmestyy lokakuussa.

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (Otava). Isänsä menettänyt mies pyytää apua kirjailijalta muistamiseen. Ilmestyy elokuussa.

Markku Hattula: Kaukopartion kujanjuoksu (Minerva). Kaukopartio vihollisen selustassa jatkosodassa. Ilmestyy syyskuussa.

Paula Havaste: Tuulen vihat (Gummerus). 1100-luvun Suomeen sijoittuvan romaanisarjan avausosa. Ilmestyy elokuussa.

Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri (Minerva). Esikoisromaani sodasta, uhrautumisesta ja anteeksiannosta. Ilmestyy elokuussa.

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää (Johnny Kniga). Romanttinen tragikomedia Syrjä-Suomen kurimuksesta. Ilmestyy elokuussa.

Antti Holma: Järjestäjä (Otava). Satiirinen esikoisromaani miehen muutoksesta ja nykyajan ilmiöistä. Ilmestyy syyskuussa.

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (Otava). Lottovoitto muuttaa pariskunnan elämän. Ilmestyy syyskuussa.

Kalle Isokallio: Samuli Huttusen synnyinlahja (Tammi). Veijariromaani korkeimman ohjauksesta bisnesmaailmassa. Ilmestyy elokuussa.

Juha Itkonen: Ajo (Otava). Ihmiskohtaloita matkalla eteenpäin elämässä. Ilmestyy syyskuussa.

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava). Nuori mies elää elämänsä kesää 1970-luvulla. Ilmestyy elokuussa.

Jari Järvelä: Särkyvää (Tammi). Keski-ikäinen mies lähtee pakomatkalle elämäänsä road-romaanissa. Ilmestyy elokuussa.

Sari Kaarniranta: Turvattomin on rakkaus (Myllylahti). Sisarus paljastaa salaisuutensa vanhempiensa muistopäivänä. Ilmestyy syyskuussa.

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (WSOY). Tragikoominen tarina maailman parantamisesta ja perheen hajoamisesta. Ilmestyy elokuussa.

Matti Kangaskoski: Sydänmarssi (Teos). Eri tyyleissä risteilevä kertomus miehestä, joka etsii vaimonsa murhaajaa. Ilmestyy elokuussa.

Petri Karra: Kotiinpaluu (Gummerus). Karnevalistinen perhesaaga Pohjanmaalta. Ilmestyy syyskuussa.

Riina Katajavuori: Wenla Männistö (Tammi). Seitsemän veljestä –mukaelma nykyajan naisista. Ilmestyy elokuussa.

Matti Kauppinen: Salakaato (Kustannushai). Romaani ihmissuhteista joiden suhteettomuus tuottaa yllätyksen.

Helmi Kekkonen: Suojaton (Siltala). Tarina tytöstä, jota ympäröi hiljaisuus meluisan maailman keskellä. Ilmestyy elokuussa.

Asser Korhonen: Saarnaajan poika (Teos). Romaani nuoruuden kesästä Järvenpäässä 1960-luvulta. Ilmestyy syyskuussa.

Elias Koskimies: Ihmepoika (Gummerus). Poika unelmoi tähteydestä ja New Yorkista 1990-luvun Pohjanmaalla. Ilmestyy syyskuussa.

Kari Kovalainen: Armoton taivas (Gummerus). Moderni erätarina elämäänsä pakenevasta miehestä. Ilmestyy elokuussa.

Teppo Kulmala: Kirjailija rhythm and blues (Kustannushai). Radio Tuupovaara –romaanin jatko-osassa moni-ilmeistä kaksinpuhelua kirjailijoiden kesken.

Essi Kummu: Lasteni tarina (Tammi). Omakohtainen kertomus rakkaudesta keskoskaksosiin. Ilmestyy elokuussa.

Janne Kuusi: Kasvoista kasvoihin (Like). Romaani Suomen itsenäisyyden ajasta yhden suvun vaiheiden kautta. Ilmestyy elokuussa.

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (WSOY). Suosikkihahmo laatii testamenttinsa. Ilmestyy heinäkuussa.

Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava). Suomalaisnuoret pakenevat vainoa Neuvostoliittoon. Ilmestyy syyskuussa.

Sirkka Laine: Lasihelmet ja muita väärennöksiä (Robustos). Romaani sotavammaisen isän tyttärestä ja hänen serkustaan. Ilmestyy heinäkuussa.

Tuija Lehtinen: Armon aika (Otava). Eronnut nainen palaa kiusallisten sukulaisten liepeille. Ilmestyy syyskuussa.

Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadusta (Tammi). Taiteilija katoaa ennen hänestä kertovan teatteriesityksen ensi-iltaa. Ilmestyy elokuussa.

Tommi Liimatta: Jeppis (Like). Sukupolviromaani nuoren pojan varttumisesta 1980-luvun Pietarsaaressa. Ilmestyy elokuussa.

Maritta Lintunen: Hulluruohola (WSOY). Romaani ihmismielen saloista. Ilmestyy elokuussa.

Roope Lipasti: Kunnon virkamies Virtanen (Karisto). Satiiri perisuomalaisesta Virtasesta Euroopan Unionin syövereissä. Ilmestyy heinäkuussa.

Sami Majala: Riivaaja (Gummerus). Esikoisromaani maailman eri kolkista ja kirjoittamisen lumosta. Ilmestyy syyskuussa.

Tommi Melender: Kylmä sota (WSOY). Monitasoinen romaani kallovamman saavasta ekonomistista. Ilmestyy syyskuussa.

Miikko Oikkonen & Sari Luhtanen: Astarten solmu (Gummerus). Nymfit-romaanisarjan toinen osa. Ilmestyy syyskuussa.

Raija Oranen: Aurora (Teos). Romaani Helsingin seurapiirien kaunottaresta Aurora Stjernvallista. Ilmestyy elokuussa.

Markku Paasonen: Pienet kalat syövät suuria kaloja (Teos). Kuvaus nuoren miehen harharetkistä, kulttuurin rappiosta ja väkivallasta. Ilmestyy elokuussa.

Jukka Pakkanen: Antonella (Like). Italialainen laulajatar saa isän ja pojan pään sekaisin 50-luvun  Lauttasaaressa. Ilmestyy syyskuussa.

Laura Paloheimo: Mama Mojo (Otava). Chick litiä äitiydestä ja perhe-elämän muutoksesta. Ilmestyy heinäkuussa.

Jukka Parkkari: Veljemme Viro (Arktinen Banaani). Suomen ja Viron suhteiden ja sotilasvastavakoilun kuvaus. Ilmestyy lokakuussa.

Pelle Miljoona: Roudari (Like). Romaani rock’n’roll-elämästä sekä roudarin ja artistin suhteesta. Ilmestyy syyskuussa.

Arvi Perttu: Kipu (Myllylahti). Suomalaisen naisen ja karjalaisen miehen rakkaus kipuilee sotaisina vuosina 1918-1922. Ilmestyy lokakuussa.

Raimo Pesonen: Metsästäjä (Siltala). Arkinen, tavallinen elämä piilottaa julmuuden. Ilmestyy elokuussa.

Maria Peura: Ja taivaan tähdet putoavat (Teos). Romaani uskonlahkolaisuudesta ja mielen hauraudesta. Ilmestyy syyskuussa.

Tanja Pohjola: Lintu pieni (Atena). Esikoisromaani sisarussuhteesta Viipurissa sotavuosina ja sodan jälkeen. Ilmestyy elokuussa.

Aila Porkka-Helenius: Ihmeitä tapahtuu – luonnollisesti (Kustannushai). Romaani ihmeiden voimasta arjessa ja pyhässä.

Tuulikki Poutiainen: Ei maan päällä eikä taivaassa (Kustannushai). Kertomus sukupolvittain sakenevasta rakkauden mahdottomuudesta.

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa (Gummerus). Avioliittonsa jättänyt nainen hakee uutta suuntaa pikkukaupungista. Ilmestyy elokuussa.

Maaria Päivinen: On nälkä, on jano (Into). Maailma riistää naista, joka riistää ja alistaa miehiä. Ilmestyy lokakuussa.

Aki Raatikainen: Luolamadonna (WSOY). Historiallinen seikkailuromaani 1600-luvun Euroopasta. Ilmestyy syyskuussa.

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli (Gummerus). Kvanttivaras-tieteistrilogian päätösosa. Ilmestyy syyskuussa.

Leena Rantanen: Kaupungissa vihertää (Basam Books). Maailmaa tarkkailevista lyhyistä katkelmista koostuva proosateos. Ilmestyy elokuussa.

Hannu Salama: Hakemisen riemu (Otava). Kirjailijan alter ego väittelee menneisyytensä ja mielenkuvajaisen kanssa. Ilmestyy elokuussa.

Veera Salmi: Kaikki kevään merkit (Otava). Suvun salaisuudet avautuvat kaksostyttöjen syntymäpäivänä. Ilmestyy elokuussa.

Peter Sandström: Valkea kuulas (Schildts&Söderströms). Keski-ikäinen mies palaa lapsuudenkotiinsa ja muistoihinsa. Ilmestyy elokuussa.

Esa Sariola: Kaikella voimallani (Otava). Nettivihan tutkiminen johtaa yllättäviin seurauksiin. Ilmestyy syyskuussa.

Jani Saxell: Sotilasrajan unet (WSOY). Koston kierre riivaa Euroopan fiktiivistä lähitulevaisuutta. Ilmestyy syyskuussa.

Juha Seppälä: Matka aurinkoon (WSOY). Eläkkeellä oleva kirjallisuudenprofessori menettää otettaan virtualisoituneesta maailmasta. Ilmestyy elokuussa.

Jussi Siirilä: Kaikkien aikojen tarina (Gummerus). Kirjailija kaappaa ja vääristelee satunnaisten ihmisten tarinoita. Ilmestyy elokuussa.

Esa Sirén: Kannaksen kostajat (Gummerus). Suomalaisten iskujoukko taistelee Kannaksen etulinjassa. Ilmestyy elokuussa.

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY). Menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat omaelämäkerrallisessa romaanissa. Ilmestyy elokuussa.

M.G. Soikkeli: Läpinäkyvä kuolema (Minerva). Scifi-romaani kameravalvotusta kaupungista, jossa tapahtuu murha. Ilmestyy elokuussa.

Mikko E. Sovijärvi: Innostus, eli viime aikoina on mennyt vähän huonommin (Kustannushai). Lähiöromaani romaanihenkilön itseään toistavasta loistavasta arjesta.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava). Esikoisromaani juuriltaan revityn perheen kohtaloista. Ilmestyy elokuussa.

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja (Schildts&Söderströms). Sodan varjo seuraa pikkukaupungin ihmiskohtaloissa. Ilmestyy syyskuussa.

Jessica Suni: Hoito (Tammi). Esikoisromaanissa narsistinen mies pitää naisen otteessaan. Ilmestyy elokuussa.

Juhana Säde: Maattomat kuninkaat (Myllylahti). Esikoisromaani kauppias Rautiasta viikinkiajalta 900-luvulta. Ilmestyy lokakuussa.

Hippo Taatila: Isipappablues (Into). Mustan huumorin esikoisromaani ja sukupolvitarina 2010-luvun alun Helsingistä. Ilmestyy lokakuussa.

Satu Taskinen: Katedraali (Teos). Perheen tyttären kuolema nostaa esiin perimmäisiä kysymyksiä. Ilmestyy syyskuussa.

Jari Tervo: Revontultentie (WSOY). Omaelämäkerrallisen Esikoinen-romaanin jatko-osa. Ilmestyy elokuussa.

Kati Tervo: Sukupuu (WSOY). Suomalaisnainen selvittää isoäitinsä sukujuuria Saksaan. Ilmestyy elokuussa.

Mila Teräs: Harmaat enkelit (Karisto). Kolmikymppinen nainen huolehtii äidistään, jota vaivaavat muistot sotavuosilta. Ilmestyy heinäkuussa.

Marja Toivio: Lain yläpuolella (Arktinen Banaani). Lain ja moraalin kysymykset puhuttavat naisasianajajaa. Ilmestyy lokakuussa.

Jouni Tossavainen: New Yorkin lentävä suomalainen (Like). Mestarijuoksija Hannes Kolehmaisen elämä muuttuu New Yorkissa keväällä 1921. Ilmestyy elokuussa.

Heikki Turunen: Karjalan kuningas (WSOY). Simpauttaja-romaanin aloittama tarina kuroutuu loppuun. Ilmestyy lokakuussa.

Antti Tuuri: Alkemistit II, Taivaalliset häät (Otava). 1700-luvulla kullantekoon ryhtyneiden suomalaismiesten tarina jatkuu. Ilmestyy elokuussa.

Kaari Utrio: Yksisarvinen (Tammi). Historiallinen rakkaustarina 1000-luvun Euroopasta. Ilmestyy elokuussa.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi). Amerikkalaisen neurotieteilijän poika etsii itseään ja paikkaansa Suomessa. Ilmestyy syyskuussa.

Mikko Viljanen: Ensimmäinen elämä (Teos). Nuoren naisen tarina ekoaktivistista arkkitehdiksi ja ajankuva 90-luvulta nykypäivään. Ilmestyy elokuussa.

Tuomas Vimma: Firman mies (Gummerus). Humoristinen romaani yrittäjän maailman ylä- ja alamäistä. Ilmestyy lokakuussa.

Taru Vuontisjärvi: Nyhtänkölijä (Sammakko). Esikoisromaani 1980-luvun alun Sodankylän kaljabaareista ja ihmiskohtaloista.

Niina With: Joko taas, Stella (Myllylahti). Chick litiä nuoren naisen rakkaus- ja työelämästä. Ilmestyy elokuussa.

 

Novellit ja esseet

 

Antti Arnkil: Lauantaiesseet (Siltala). Kirjallisuuden, elokuvan ja pop-musiikin esikoisesseitä. Ilmestyy syyskuussa.

Antti O. Arponen: Pallo karkasi käsistä (Kustannushai). Urheiluhistorioitsijan vapaamielinen novellikokoelma.

Bisquit: Taatamalliset säkeet (Siltala). Bisquitin pakinoita vuosilta 2003-2014. Ilmestyy elokuussa.

Pentti Haanpää: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja (Into). Kirjailijan unohdettuja novelleja nykyaikaisista teemoista. Ilmestyy lokakuussa.

Kalevi Hirttiö: Pitkä riiputus (Myllylahti). Humoristisia erätarinoita ja vakavia kertomuksia. Ilmestyy syyskuussa.

Antti Hurskainen: Tapan sut (Savukeidas). Esseitä väkivallasta ja populaarikulttuurista.

Pasi Lampela: Kirottujen ilot (WSOY). Novelleja ihmisistä muutosten ja valintojen edessä. Ilmestyy elokuussa.

Torsti Lehtinen: Syntiset saarnat (Arktinen Banaani). Kirjoituskokoelma rakkaudesta ja intohimosta sekä vapaudesta ja sen kaipuusta. Ilmestyy lokakuussa.

Rosa Liksom: Väliaikainen (Like). Lyhytproosaa nykypäivän suomalaisista. Ilmestyy elokuussa.

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy (Teos). Esseitä kallio- ja luolamaalauksista ja sisarussuhteista. Ilmestyy lokakuussa.

Matti Mäkelä & Tero Tähtinen: Vanha metsuri ja metsähippi (Savukeidas). Kirjeenvaihtoa mestarin ja oppipojan välillä.

Hannu Niklander: Luon katseen luoteeseen (Robustos). Matkaesseitä Euroopan pohjois- ja luoteisreunalta. Ilmestyy elokuussa.

Matti Puumalainen: Musiikin kulmarauta, 40 vuoden taisteluni (Kustannushai). Keski-ikäinen mies ikuisuuskysymyksen äärellä littlekokoelmassa.

Jiri Raikamo: Hyyssä (Kustannushai). Novelleja pysähtyneestä maaseudusta kuntopyöränäkökulmasta.

Hannu Raittila: Nollapiste (Siltala). Esseitä kylmyyden ja lämmön vaikutuksesta ihmiskunnan historiaan. Ilmestyy syyskuussa.

Rakas – 7 rakkaustarinaa (Karisto). Eri kirjoittajien romanttisia kertomuksia. Ilmestyy elokuussa.

Marisha Rasi-Koskinen: Vaaleanpunainen meri (WSOY). Novelleja isistä ja lapsista, rakkauden ja läheisyyden kaipuusta. Ilmestyy syyskuussa.

Alf Rehn: Unelmien talous (Sammakko). Professorin monialaisia kolumneja taloudesta.

Pirkko Saisio: Signaali (Siltala). Vapaan ajattelun, assosiaation ja uteliaan inspiraation tuottamia kirjoituksia. Ilmestyy syyskuussa.

Ville-Juhani Sutinen: Kiinalainen ruletti (Savukeidas). Esseitä kiinalaisista kopioista ja Kiinassa matkustamisesta.

Ville-Juhani Sutinen (toim.): Mitä tupakka tarkoittaa? Seitsemän esseetä tupakan kulttuurihistoriasta.

Tero Tähtinen: Lohikäärmeen päivät – puoli vuotta Shanghaissa (Basam Books). Esseistinen matkakirja Kiinan perinteistä ja nykypäivästä. Ilmestyy elokuussa.

Jyrki Vainonen: Askelia – kirjoituksia kävelemisestä (Basam Books). Matkakirja jalkaisin kulkemisesta. Ilmestyy elokuussa.

Martti Väisänen: Ikimetsien kruunupäät (Myllylahti). Erätarinoita Jonkerin, Muijejärven ja pohjoisen Lieksan maisemista. Ilmestyy lokakuussa.

Hannu Ylönen: Tarinoita pienestä purresta ja sen ympäriltä (Kustannushai). Novelleja vedestä, veneestä ja purjehtimisista Suomen sisävesillä.

 

Runous ja aforismit

 

Juhani Ahvenjärvi: Ilmakuva joka oksaan (Teos). Runoja taajamista, valoista ja vuodenajoista. Ilmestyy elokuussa.

Mikael Brygger: Tuuliatlas (Poesia). Runoja tuulennopeuksien asteikon mukaan.

Markku Envall: Joka tähtiä tähystää (WSOY). Kirjoittajan yhdeksäs aforismikokoelma. Ilmestyy heinäkuussa.

Kai Kajander: Supersäikeet (Otava). Esikoisrunoja kosmologian, biologian, tietotekniikan ja scifin maailmoista. Ilmestyy elokuussa.

Sanna Karlström: Saatesanat (Otava). Runoja elämän rajamailta. Ilmestyy syyskuussa.

Arto Lappi: Kärpäshäiriö (Sammakko). Runoja luonnosta, vaeltamisesta ja zeniläisestä katseesta maailmaan.

Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri (Poesia). Kokonaan ilman tietokoneita toteutettu runoteos.

Aurélie Maurin ja Thomas Wohlfahrt (toim.): VERSschmuggel. SäkeenVERSoja (Poesia). Kokoelma saksalaista ja suomalaista nykyrunoutta käännettynä ja alkuperäiskielellä.

Jani Nieminen: Meren poika, joen poika (Like). Lakeuden kylään palaava mies palaa muistoihinsa. Ilmestyy elokuussa.

Maija Paavilainen: Valovoimaa (Kirjapaja). Aforismeja syksyn hämärään. Ilmestyy elokuussa.

Reetta Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja (Poesia). Luonnonfilosofisia runopolkuja.

Pentti Saaritsa: Julkiset salasanat (Siltala). Vanheneva muistiolento etsii salasanoja runokokoelmassa. Ilmestyy elokuussa.

Jarkko Sandell: Lännessä on itä (Basam Books). Runoilijan toinen, luonnosta ammentava kokoelma. Ilmestyy lokakuussa.

Anja Snellman: Runoksia (WSOY). Runoja rikoksista. Ilmestyy elokuussa.

Juhana Vähänen: Nymfaion (Poesia). Myyttisiä luontokuvia, kulttuurihistoriaa, taikauskoa ja satiirista ajankuvaa.

Mikä tekee kirjasta tärkeän: uutuus, vai ehkä huomioarvo…?

Ajatus ryhtyä kirjailijaksi syntyi lapsuudessa, silloin kun en vielä tiennyt mitään kvartaalitaloudesta tai kirjamarkkinoista. Minulle kirjat olivat ikuisia ja ajattomia elämyspaketteja, joita saattoi löytää kirjastosta ja paikallisesta pienestä kirjakaupasta, josta kävin ostamassa J. Fenimore Cooperin intiaanikirjoja, aikoja sitten kirjoitettuja. Oli jotenkin hämmästyttävää, kun joskus julkaistiin uusiakin kirjoja, esimerkiksi uusia suomennettuja osia Narnia-sarjaan. Suuri osa kirjojen viehätyksestä piili juuri siinä, etten ajatellut niiden katoavan minnekään – kun kirjailija kirjoitti kirjan, se oli olemassa ikuisesti, saatavilla, luettavana, yhä uusien lukijoiden löydettävänä.

Siitä on pitkä aika.

Nyt olen kirjailija ja katson tilannetta ihan toisenlaisesta näkökulmasta. Kirjallisuus ei ole ikuista, vain hyvin pieni osa kirjoista jää elämään ja pysyy saavutettavina ja uusien lukijoiden löydettävinä. Tai paremminkin vain naurettavan pieni osa tuosta hyvin pienestä osasta – suuri osa jopa klassikoista katoaa ainakin Suomessa lukijoiden ulottuvilta, ja jos haluaa itselleen klassikkokirjan, sitä pitää useimmiten etsiä antikvaritaatista tai sitten pitää toimia hyvin nopeasti jos siitä sattumalta otetaan uusi painos, kirjakaupathan eivät todellakaan säilyttele klassikkokirjoja hyllyissään vuosien ajan kallista tilaa viemässä. Vain sitä löytyy, mitä ostetaan riittävän vuolaana virtana, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää enkä tässä asiassa halua kauppiaita mitenkään moralisoida – kirjakauppa on bisnestä, ja jos et tee rahaa, teet konkurssin etkä myy enää mitään.

Suomalaisen kirjallisuuden tila on ikuisuusaihe kirjallisuuskeskusteluissa. Milloin kirjallisuus on kriisissä, millon se voi paremmin kuin koskaan. Näkökulmakysymys. Kokonaisuutena suomalainen kirjallisuus on elinvoimaista ja monipuolista, kovatasoista ja uskaliastakin, ja mikä parasta, se on alkanut myydä maailmalla. Jopa sellaiset kirjat, jotka eivät ole Suomessa kovinkaan suuren huomion kohteina, saattavat nousta sellaisiksi ulkomailla (kaino viittaus omaan esikoisromaaniini tässä). Yksittäiset kirjailijat ja heidän kirjansa sen sijaan eivät välttämättä voi yhtä hyvin kuin kirjallisuus ilmiönä. Kirjallisuushan koostuu yksittäisistä kirjoista, joita kirjoittavat yksittäiset kirjailijat. Ei ole suurikaan salaisuus, ettei suurin osa suomalaisista kirjailijoista elä kirjoittamalla; vuoden työstä saattaa tienata muutaman viikon elannon. Eikä kyse ole edes siitä, ettei ihmisiä voi pakottaa pitämään epäkiinnostavasta kirjasta ja ostamaan sitä, vaan siitä, ettei suurinta osaa julkaistuista kirjoista todella edes yritetä myydä tai markkinoida. Taaskaan en halua syyttää ketään: markkinat ovat mitä ovat, kirjoja julkaistaan mielettömiä määriä, suomalainen kirjojen ostajakunta on kovin pieni ja mainostaminen ja markkinoiminen ovat kovin rajallisia resursseja, joiden avulla kustantamot yrittävät selvitä kirjabisneksessä to fight another day, vaikka taloudellisten realiteettien huomioiminen tarkoittaisikin sitä, että julkaistu kirja jää käytännössä aika lailla omilleen – ei mainoksia, ei suureellisia kampanjoita, ei välttämättä edes kovin ihmeellistä levitystä (suurta osaa uutuuskirjoista ei ole kovin helppo löytää kaupoista, edes kirjakaupoista). Suuri osa kirjailijoista huomaa olevansa itse kirjansa tärkein markkinoija, koska jatkuvan hyökyisän kirjavyöryn keskellä on mahdotonta markkinoida jokaista vyöryssä mukana olevaa kirjaa muka ainutlaatuisena ja aivan erityistä huomiota ansaitsevansa tapauksena, kun median ja yleisön mielenkiintokin on kovin rajallinen resurssi. Toisaalta siitä ei päästä mihinkään, että omalla tavallaan jokainen julkaistu kirja on ainutlaatuinen ja erityistä huomiota ansaitseva tapaus – nehän kaikki ovat läpäisseet todella tiukan seulan ennen kuin ovat päätyneet kustannusohjelmaan.

Julkaistun kirjan armonaika on kovin lyhyt. Viikkoja, muutamia kuukausia. Silloin sillä on vielä uutuusarvoa ja sen myötä myös huomioarvoa – josta tosin ovat kilpailemassa sadat muut samoihin aikoihin julkaistut kirjat. Kun uusi satsi oksennetaan markkinoille, armonaika on ohi, ja kirja joko elää omillaan tai sitten ei. Useimmat eivät. Ne unohtuvat, kalpenevat, katoavat. Jos niiden osaksi sattuu jokin suuri palkinto tai muu huomionosoitus, ehkä elokuvadiili tai mittava ja laajalti uutisoitu käännössopimus, ne voivat nousta uudestaan huomion arvoisiksi, mutta eivät aina silloinkaan. Kun oma esikoiseni Lumikko ja yhdeksän muuta (julkaistu alkujaan 2006) pääsi Waterstones-kauppaketjun syyskauden kirjakerhokirjaksi, asiasta uutisoitiin myös Suomessa muutamassa sanomalehdessä, mikä lisäsi kirjani huomioarvoa ainakin hiukan, vähäksi aikaa. Mitään suurempaa kampanjaa Suomessa ei kuitenkaan tämän tapahtuman tiimoilta järjestetty, suomalaisen kirjan ulkomaisessa menestyksessä ei näinä päivinä ole mitään kovin poikkeuksellista, mutta varmaankin muutama sellainen ihminen on kyseisen kirjan pokkari- tai e-kirjaversion ostanut (kovakantiset on myyty jo aikoja sitten loppuun) joka muuten ei olisi siitä huomannut kiinnostua.

Ja kuitenkin: huomaan itsekin jaksavani kiinnostua melkein yksinomaan niistä kirjoista, joilla on uutuusarvoa ja/tai muuta huomioarvoa. Palkituista, filmatuista, esiin erityisesti nostetuista. Kun kirja on vuoden tai kahden vuoden ikäinen, se on jostain syystä epäkiinnostava. Kuka ehtii lukea vuosien takaisia kirjoja, kun uusiakin julkaistaan koko ajan! Jos en ehtinyt lukea jotain silmiini sattunutta kiinnostavan oloista kirjaa vaikka viisi vuotta sitten, se jäi sitten lukematta, ehkä ikuisiksi ajoiksi. Sen aika tuli ja meni, eikä sitä enää oikeastaan ole olemassa. Korkeintaan, jos takavuosien kiinnostava kirja tulee vastaan lähes ilmaisena ja helposti ostettavana, sitten saatan tehdä kaupat ja ehkä lukeakin teoksen.

Kirjat ovat kuin ihmisiä. Kun niistä tulee vanhoja, ne eivät kiinnosta enää ketään. Paitsi jotkut harvat, joista tulee klassikoita. Muut vajoavat harmauteen ja yhdentekevyyteen. Ja teoriassa kuitenkin mikä tahansa kirja, vaikka jokin kymmenen vuotta sitten julkaistu, voitaisiin nostaa esille niin että siitä tehtäisiin taas kiinnostava. Sen lukemisesta tehtäisiin must, siitä puhuttaisiin mediassa ja somessa, sitä kaupattaisiin tavarataloissa ja televisiossa. Ja sitä luettaisiin ja sitä pidettäisiin kiehtovana. Se nousisi myyntilistoille ja toisi kirjoittajalleen rahaa. Näin ei tietenkään tehdä, ei ilman hyvää syytä. Ehkä jos joku suomalainen kirjailija, meillä jo miltei unohdettu, saisi yhtäkkiä Nobelin, ehkä silloin jotain tällaista voisi sattua. Ja silti se kirja olisi ihan sama kirja kuin siinäkin todellisuuden versiossa, jossa se jätetään sinne minne se jäikin – vuosien taakse, unohdettuna, uutuus- ja huomioarvonsa menettäneenä. Ja lopulta: miksei jätettäisi. On uudempiakin kirjoja, joiden vuoro on saada mahdollisuutensa kirjoja myyvän, ostavan ja lukevan yleisön huomion kapeassa valokeilassa – äkkiä, ennen kuin niidenkin aika on ohi.

Entä sitten, kun uutuusarvo on mennyttä eikä mikään kirjailijassa tai kirjan menestyksessä enää nosta kirjaa esille? Kirja voi jäädä eloon, jos siitä löytyy se, mikä tekee selviytymisestä mahdollista. Se, mikä erottaa kevät- tai syyskauden kiinnostavimman mutta nopeasti unohtuvan teoksen niistä, jotka päätyvät klassikkolistoille. Jotkut kirjat uhmaavat kvartaalitaloutta ja pikavoittoina jaettavaa unohdusta. Niistä tulee samanlaisia kuin ne kirjat, joita lapsena löysin kirjaston hyllyistä. Ajattomia. Pelastuneita. Yhä uudelleen luettavia – jos niistä vain jaksetaan ottaa uusia painoksia ja jos ne eivät katoa kirjastojen hyllyistä poistolaareihin.

Kirjakauppa on onnenkauppaa ja kirjailijat ovat markkinatalouden lakien armoilla

Esikoisromaanini Lumikko ja yhdeksän muuta leviää nyt Britanniassa aika mukavasti. Brittikustantaja mainitsi Frankfurtissa tavatessamme että The Rabbit Back Literature Societyn toisesta laitoksesta otetaan uusi painos, sitä kun on myyty varsin hyvin sen jälkeen kun Waterstones-kauppaketju otti sen mukaan syksyn 12 kirjan kokoiseen kirjakerhovalikoimaansa – ainoana käännöskirjana. Tämä Britannian touhuhan eteni niin, että ensimmäisen kerran romaani julkaistiin syksyllä 2013 tämän näköisenä versiona:

Rabbit Back Literature Society (romaanikäännös 2013)

Rabbit Back Literature Society (romaanikäännös 2013)

Se sai joitakin melko muikeita arvosteluja mm. The Financial Timesissa ja Daily Telegraphissa sekä SFX-lehdessä, joka on suuri scifiin ja fantasiaan keskittynyt genrekulttuurijulkaisu. Sitten Pushkin Press valmisti tänä vuonna kirjasta toisen version, ns. B-formaatissa, ja siihen teetettiin uusi kansikin, joka näyttää tältä:

rabbit backin kakkoskansi

Ja tämä toinen versio alkoikin sitten levitä vielä paremmin kuin ensimmäinen versio vuotta aiemmin. Osittain kyse on siitä, että jostain syystä Brittein saarilla romaanini näyttäisi kiinnostavan lukijakuntaa enemmän kuin Suomessa, tai ainakin se on löytänyt lukijoita nopeammin; Suomessahan Lumikko ja yhdeksän muuta alkoi julkaisunsa jälkeen (2006) myydä todella hitaasti, kiittävistä kritiikeistä ja tv- ja radioesiintymisistäni huolimatta, eikä se oikein missään vaiheessa todella päässyt näkyviin kaiken muun julkaistun kirjallisuuden alta. Suuren yleisön huomiota sille ei vain riittänyt, vaikka se keräsi yksittäisiä ja ihastuneitakin lukijoita aika monenlaisissa piireissä. Mikä tietysti on hyvin tavallinen kohtalo kirjalle Suomessa ja varmasti muuallakin. Jotta vähänkään erikoisempi kirja saisi suuren yleisön huomion ja myisi tavallisia nihkeysmääriä enemmän, sen pitäisi voittaa Finlandia-palkinto tai päästä edes ehdokaslistalle, muuten uutuusarvo ehtii kerätä kirjalle vain muutamia satoja tai ehkä korkeintaan parituhatta ostajaa ennen kuin sen huomioikkuna sulkeutuu seuraavan kirjasesongin ja uusien kirjojen vyöryn tullessa tsunamin lailla.

Suomessahan tuntuu lähtökohtaisesti myyvän hyvin sellainen kirja, joka edustaa joko suomalaiskansallista huumoria (tai humoristista kansankuvausta) tai lähihistorian (mieluiten sotien) realistista tutkailua tai joka Finlandia-raadin toimesta päätyy kansallisen huomion kohteeksi (silloin voi myydä oudompikin teos, joka ei ole sen enempää kansallista huumoria kuin realistista lähihistoriaakaan). Näistä valtavirtatapauksista poikkeaville teoksille riittää vain hyvin kapea suikale mediahuomiota, lukija- ja ostajakunnasta puhumattakaan. Kirjoja saatetaan lainata kirjastoista (minunkin kirjoillani on kirjastotilastojen perusteella huomattavasti laajempi lukijakunta kuin myyntilukujen perusteella voisi arvella), mutta kirjakaupoista niitä on vaikea löytää (semminkään kun niitä ei useinkaan edes myytäväksi tilata tai aidosti esille laiteta), isoille nimille varatusta mainostamisesta puhumattakaan – kustantajien mainostamisintoa vähentää ymmärrettävästi se fakta, että mainostaminen maksaa ja kirjan pitää olla melkoinen best seller, jotta mainosten tuottama myynnin lisäys toisi mainostamiseen käytetyt rahat takaisin.

Suomalaisen kirjayleisön maku on varmasti viime vuosina jonkin verran muuttunut siihen suuntaan, että myös ei-realistinen kirjallisuus kiinnostaa enemmän kuin joskus vuonna kallepäätalo. Se siis voisi myydä, teoriassa. Toisaalta kirjat ovat Suomessa hävyttömän kalliita ja niitä ostavatkin yleisen käsityksen mukaan lähinnä keski-ikäiset naiset. Muut hyödyntävät kirjastojen palveluita. Tuosta keski-ikäisten naisten populaatiosta aika moni viehtyi toiseen romaaniini, Harjukaupungin salakäytäviin, joka keräsi suurta huomiota kirjablogeissa. Silti sekään ei lopulta myynyt erityisen hyvin, jokin tarpeellinen klik tai klak jäi tapahtumatta. Sitä luetaan edelleen, vaikka se julkaistiin vuonna 2010, mutta näin kirjailijan näkökulmasta mistään menestyksestä ei voida puhua, ei ainakaan myyntilukujen osalta. Kolmas romaanini Sielut kulkevat sateessa (Atena 2013) oli omasta mielestäni pääteokseni, samoin Parnasson kriitikon mielestä, mutta esimerkiksi Hesarin kriitikko kirjoitti siitä niin tympeään sävyyn, että koko kirja tuntuu kuolleen ennen kuin lähti edes kunnolla leviämään. Mielipiteitähän se jakoi – joillekin kauhuelementit olivat liikaa, toisille hieman kokeelliset fantasiaelementit, jotkut eivät vain tykänneet, jotkut riemastuivat että siinäpä paras kirja Jääskeläiseltä tähän mennessä. Mutta heiveröiseksi jäi kirjan kaupallinen voima.

Kun kirjoitin Sieluja, ajattelin sen olevan lopullinen koe. Jos kirja viimein menestyisi ja tapahtuisi jonkinlainen läpimurto, panostaisin kirjoittamiseen aiempaa enemmän ja ottaisin jopa kirjoitusvapaata päivätyöstä. Ja jos se floppaisi, koko homma saisi jäädä enkä tuhlaisi enää vapaa-aikaani pakkomielteiseen ja pakkotahtiseen kaunokirjailuun. Kirjoittaisin jotain, joskus, ehkä, mutta ilman mitään paineita. Ja kirjan vastaanotto tosiaan oli nuivahko – Suomen tärkeimmän kirjallisuuslehden kiittävä arvio tosin ilahdutti minua henkilökohtaisesti ja vakuutti siitä, että Sielut kulkevat sateessa ei ole taiteellinen epäonnistuminen, mutta huomattavasti laajemmat lukijakunnat saavuttavan Hesarin lällällää-arvio varmisti osaltaan, että kirjasta tuli kaupallinen epäonnistuminen. Myi se ilmestymisvuotensa kolmen kuukauden aikana ns. ihan kivasti, niin että jos kyseessä olisi esikoisteos, tulosta voisi pitää tyydyttävänä, mutta kuluvan vuoden myynnistä en ole vielä lukuja saanut (nehän tulevat vasta seuraavan vuoden keväällä), ja epäilen myynnin hiipuneen ensimmäisten kuukausien jälkeen aika hiljaiseksi, kuten kävi Harjukaupungin salakäytävillekin.

Tällä hetkellä kirjoitusmotivaationi on melko vahvasti ulkomaiden varassa. Suomessa ei näillä näkymin kirjoilleni ole niin paljon kysyntää, että päivätyön ja aktiivisen kirjailijantyön samanaikainen jatkaminen olisi mielekästä – puhumattakaan siitä, että luopuisin päivätyön takaamasta palkasta ja jäisin apurahojen varaan (sikäli kuin sellaisia saisin) kituuttamaan taiteen nimissä. Niin palavaa luomisen paloa sisälläni ei roihua, että jaksaisin kirjoittaa vain kirjoittamisen vuoksi, kuten moni kirjailijakollega tekee. Jos kirjat eivät myy, niin eipä kukoista kirjoitusmotivaatiokaan. Nälkätason tulojen varaan en voi jättäytyä, kirjoittamisen pitäisi kannattaa niin että vaikka sillä ei Suomessa kovin todennäköisesti rikastu, niin kyllä sillä pitäisi voida elää niin että vanhan omakotitalon asuntolainaa pystyy lyhentämään ja perhettä elättämään. Jos niin ei käy, niin olkoon koko kirjoittaminen – rakaskaan työ ei kannata, jos sillä ei elä. Olen kokeillut köyhyyttä jo vuosia sitten, työttömänä ja opiskelijana, enkä halua kokeilla sitä uudestaan. Ja lisäksi, jos lukijakuntaa ei yksinkertaisesti kerry niin että kirjaa myytäisiin enemmän kuin parituhatta kappaletta, niin kaipa sekin jotain kertoo. Jos ei kirjojen kiinnostavuudesta sinänsä, niin ainakin siitä, että niitä ei pystytä markkinoimaan siinä missä monia muita, kansan syviä rivejä enemmän kiinnostavia kirjoja.

Mutta ehkä tuotantoni on kuin eksoottinen kasvi, joka ei oikein juurru eikä leviä suomalaisessa kulttuuri-ilmastossa. Tällä hetkellähän esikoisromaanini on myyty kahdeksaan maahan, joista ainakin Isossa-Britanniassa se näyttäisi kiinnostavan ostavaa yleisöä – ja ennen kaikkea kirjojen myyjiä. TRBLS sai saarivaltiossa mukavasti huomiota jo ennen Waterstones-diiliä, mutta tuon diilin myötähän kirja on näkyvillä kaikkialla Britanniassa tämän syksyn ajan. Sitä tyrkytetään ihmisille, mikä on mukavaa, kun Suomessa tilanne on se, että lukijan pitää kauppaan mennessään (kotikaupunkini kirjakauppaa lukuun ottamatta) erityisesti osata etsiä ja kysyä kirjojani, jotta hänelle niitä myydään – jos siis myyjä onnistuu löytämään kysytyn kirjan jostain takanurkasta. Onnenkauppaahan tämä on, siis se että suuren kirjakauppaketjun väki tuli löytäneeksi kirjani ja kiinnostuneeksi siitä ja valinneeksi sen yhdeksi syksyn kahdestatoista erityisesti markkinoitavasta teoksesta. (Joskin osuutensa asiassa oli varmasti myös Pushkin Pressin markkinointiosastolla.) Joku ihminen jossain, sopivassa asemassa, sattui pitämään ja päättämään. Niin se käy. Helposti olisi voinut jäädä käymättäkin, kuten Suomessa on jäänyt.

Agenttini Rita ja minä

Agenttini Rita ja minä Frankfurtin kirjamessuilla

Olen valmistelemassa neljättä romaania, mutta ilman esikoisromaanini kansainvälistä leviämistä tilanne voisi olla toinen. Juuri nyt elättelen toivoa siitä, että myös myöhemmät romaanini – Harjukaupungin salakäytävät, jota agenttini myy nimellä The Cinematic Life – A Novel, ja Sielut kulkevat sateessa – löytävät tiensä ulkomaisten lukijoiden käsiin ja lukijakuntani näin kasvaa sellaiseksi, että heille kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Parhaassa tapauksessa kirjoittaminen myös tuottaisi sen verran tuloja, että esim. puolen vuoden kirjoitusvapaan ottaminen päivätyöstä ei merkitsisi rajua tulotason laskua. Pieniä purojahan ulkomailta tulevat rojaltit ovat, kirjoja myydään halvalla ja kirjailjan osuus on vielä pienempi kuin kotimaan myynnissä, mutta jos puroja tulee riittävästi, niistä voisi kertyä elanto. Käykö näin, sen aika tulee näyttämään. Pätevä ja innostunut agentti on suurenmoinen onnenpotku kenelle tahansa kirjailijalle, ja sellaisen onnenpotkun pyrstööni onneksi sain. Ei kirja itse käännösoikeuksiaan myy, ellei kyse ole aivan erityisestä menestysteoksesta. Waterstones-diili oli toinen suuri onnenpotku. Toki onni voi nuupahtaa ja kansainvälinen menestys tyssätä esikoisteokseen, niin ettei myöhempi tuotanto enää ketään kiinnostakaan, mutta kaikki on teoriassa mahdollista. Ehkä jopa se, että kansainvälisen huomion myötä myös suomalainen kirjoja ostava – ja myyvä – yleisö löytäisi lopulta tuotantoni.

 

Kauhufantasialistalla ykkösenä

No niin, Frankfurtin kirjamessuilla tuli käytyä ja siellä esiinnyttyä ja ihmisiä tavattua. Tuosta reissusta kirjoitan ehkä joskus jotain enemmänkin. Mutta tässä välissä huomaan, että kiitos Waterstones-ketjun (kirjani Lumikko ja yhdeksän muuta käännös valittiin ainoana käännöskirjana syksyn 12 erityisesti markkinoitavan kirjan joukkoon), myös Amazon.uk:ssa on kirjaani alkanut taas mennä kaupaksi. Varsinkin kun käynnissä on taas Amazon.uk:lle tyypillinen alennusmyynti, sieltähän irtoaa sähkökirjoja melko vähäsuolaiseen hintaan.

amazon-horror-fantasy-18101 amazon-literary-fiction-181